Etätyöläinen itsensä johtajana

Share |

Keskiviikko 22.4.2020


Hiihtoloman jälkeisellä viikolla alkoi vaikuttaa siltä, että Suomenkin koulut suljetaan koronaepidemian vuoksi. Kouluissa tuli kova kiire luoda pelisääntöjä siihen miten koulutyötä tehdään etänä. Nyt etätyötä on tehty jo viisi viikkoa kukin omaa työtapaansa hakien.

Parhaimmillaan etätyö toki tuo niin oppilaille kuin opettajillekin kaivattua arjen joustoa sekä mahdollisuutta työskennellä toiselta paikkakunnalta käsin. Etätyö tuo kuitenkin myös haasteita hyvinvointiin.

Etätyöläisen hyötyliikunta kutistuu olemattomiin. Työmatka ja työpäivä eivät kerrytä askeleita eikä tuo raitista ilmaa aivoille. Kaikki liikunta pitää erikseen suunnitella ja aikatauluttaa.

Koulun työpäivä on oppituntien ja välituntien rytmittämää. Nyt huomaa, että se on vallan hyvä järjestely. Välitunnin aikana tulee lähdettyä liikkeelle. Se, että sama rytmi säilyisi kotona, ei olekaan niin selvää.

Oman hyvinvoinnin kannalta pitäisi olla tauko kerran tunnissa myös kotona. Kotona tauotus helposti unohtuu, kun yhteiset tauot ja se erittäin tärkeä koululounas puuttuvat.

Etätyötä tehdessä usein myös ergonomia on puutteellista. Työ tehdään sohvalla, keittiönpöydän äärellä tai jopa saunan lauteella, kun yritetään löytää useamman etätyöläisen ja etäkoululaisen taloudessa rauhallista työskentelypaikkaa. Sekä työpisteen huono ergonomia että etätyöläisen työväline, läppäri, haastavat niskaa, yläraajoja ja selkää.

Etätyössä on vaikeaa luoda rajoja työlle ja vapaa-ajalle, kun molemmat tapahtuvat samoissa tiloissa. Työaika ja vapaa-aika sekoittuvat nyt enemmän kuin koskaan. Etätyön onnistunut rytmittäminen vaatii huomattavasti vahvempaa ja määrätietoisempaa itsensä johtamista. Jotenkin on luotava tunne, että nyt siirrytään töihin ja töistä pois.

Olen jo yrittänyt tehdä työpäivästä työpäivän oikeasti pukeutumalla työvaatteisiin, vaikka niin helppoa olisi videoyhteyksien ajaksi valepukeutua, vetää parempaa yövaatteiden päälle.  Enkä minun pitäisi vielä tulevina viikkoina opetella menemään kävellen etätöihin. Ennen töiden alkamista voisin käydä pienen kävelylenkin ja tulla virkistäytyneenä töihin koneen ääreen.

Olemme jokainen joutuneet uuden eteen, pois omalta mukavuusalueelta ja tekemään sellaista, jota emme olisi ehkä muuten tehneet. Omassa työssä on siunaus, että on samassa veneessä olevia kollegoja. Nyt täytyy sanoa, että on onni, etten ole pienen kunnan ainoa rehtori, joka toimii samalla sivistystoimenjohtajana. Meidän rehtori-apulaisrehtoriverkosto on tehnyt koko etäjakson ajan yhteistä työtä verkostona.

Toinen siunaus on hyvä työyhteisö, joka on mukautunut siihen, että pidämme kiinni omista rutiineistamme. Joka torstai olemme kokoontuneet viikkopalaveriin, kuten olemme tehneet aikaisempinakin kouluviikkoina ja kouluvuosina.  

Ensimmäinen viikkopalaveri oli upeaa kuultavaa. Työkavereiden kertomukset kuinka kukin oli hoitanut tunteja ja ottanut haltuun uuden tilanteen olivat aivan huikeita. Siinä kuului heittäytyminen, luovuus, osaaminen ja ennen kaikkea sitoutuminen työhön.

Onhan näiden viikkojen aikana tullut opittua paljon. Samalla on vahvistunut käsitys, että et koskaan ole liian vanha oppiaksesi uutta.

Korona-aika on sopiva aika hengähtää hieman sosiaaliselta kuormitukselta ja nauttia kodista ja perheestä. Nyt ei ole pakko lähteä mihinkään. Nyt saa olla kotona.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini