Päättäjä puun ja kuoren välissäTiistai 19.3.2019 Viime perjantaina seisoimme eduskuntatalon portailla ottamassa vastaan nuorten ilmastomarssia, mielenilmaisua, johon otti osaa yli 3 000 nuorta. Suomalaisissa kouluissa suhtauduttiin vaihtelevasti ilmaston puolesta marssiin, osassa kannustettiin ja osassa toivottiin, että nuoret jättäisivät marssin väliin. Perjantain Koillissanomista luin, että Kuusamossa marssittiinkin jo torstaina ”Snoukataanko Rukalla vielä vuonna 2080?” -tapahtumaan. Nuoret saivat mahdollisuuden olla kantaaottavia ja mukana marssilla. Nuoria tuleekin kannustaa kertomaan mielipiteensä ja toimimaan aktiivisesti oman näkemyksensä puolesta. Samoihin aikoihin kolme vuotta sitten maaliskuussa olin Senaatintorilla kuusamolaisten viljelijöiden mukana, kun he osoittivat mieltään yli 5000 ihmisen ja yli 700 traktorin voimin. Maataloustuottajien taloudellinen tilanne oli tukala jo silloin, eikä kaksi viimeistä sääolojen vuoksi poikkeuksellista satokautta ole tehneet tilannetta helpommaksi. Maaliskuun traktorimarssi oli näkyvä ja samalla esimerkillisesti toteutettu mielenilmaus kertoen tuottajien ahdingosta. Samassa yhteydessä päättäjille välitetyt useat hyvät toimenpide-ehdotukset otettiin tarkkaan selvitystyöhön. Jos meillä ei hoideta metsiä tehokkaasti ja tuoteta puupohjaisia raaka-aineita, ne tehdään vastuuttomimmissa maissa tai fossiilisista raaka-aineista. Moniin toimiin ryhdyttiin välittömästi. Kansallisen tuen määrärahaa nostettiin sekä työhyvinvointia ja tuottajien jaksamista edistettiin laajasti erilaisissa hankkeissa. Yhtenä uutena toimena perustettiin ruokavaltuutetun virka. Ruokavaltuutetun tehtävänä on neuvoa ja valvoa elintarvikeketjun toimintaa tavoitteena oikeudenmukaisemman tulonjaon saaminen ruokaketjuun. Päättäjä on monta kertaa vaikeassa intressien ristipaineessa, niin sanotusti puun ja kuoren välissä. Päättäjän pitäisi pystyä tekemään ratkaisuja, joka edesauttaa vastakkaisten tahojen toiveita tai on hyödyksi molemmille tahoille. Ilmastomuutoksen ratkaisuksi on esitetty metsien hakkuiden pienentämistä ja maito- ja lihatuotteiden käytön vähentämistä. Juuri niitä asioita, jotka hankaloittaisivat suomalaisen maa- ja metsätalouden asemaa ja veisi suomalaisilta työtä ja toimeentuloa. Ruokatuotantomme heikentäminen kansallisen ilmastopolitiikan toimilla voisi johtaa päästöjen kasvuun muualla maailmassa. Jos meillä ei hoideta metsiä tehokkaasti ja tuoteta puupohjaisia raaka-aineita, ne tehdään vastuuttomimmissa maissa tai fossiilisista raaka-aineista. Suomalaista puhdasta, lähellä tuotettua ruokaa, uusiutuvaa energiaa ja puurakentamista tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Nuorten ilmastoviesti pitää ottaa vakavasti ja luoda kestäviä ratkaisuja. Ruokavalinnoillaan ihmiset voivat pienentää hiilijalanjälkeään lisäämällä lähiruuan ja villiruuan osuutta ja välttämällä hävikkiä. Realiteetti myös on, että joka puolelle Suomea ei saada ympäristöystävällistä raideliikennettä, joten meidän kairoilla pitkillä automatkoilla tulee suosia biopolttoaineita. Tärkeimmät ilmastonmuutosta hillitsevät valinnat tekee jokainen meistä aivan itse liikenteessä, asumisessa ja ruuassa. Kun jokainen tekee pienenkin vastuullisen muutoksen ilmastotavoitteen suuntaan, olemme matkalla kohti parempaan. Kolumni julkaistu Koillissanomissa 19.3.2019 |