Työtä teiden eteen

Share |

Tiistai 4.12.2018


Työtä teiden eteen


Asetus pääväylistä ja niiden hoitotasosta sai Koillismaan some-kansan kuohahtamaan. Ei asia hyvältä näytä, kun katsoo uutisen ohessa olevaa karttaa. Vaikka päätöstä ei tehty eduskunnassa, syyttävät sormet osoittivat Koillismaan kansanedustajia: "Ei ole lyöty nyrkkiä pöytään". 


Aivan mielenkiinnosta selvittelin prosessia, missä ja milloin siihen olisi voinut vaikuttaa. Asialla on pitkät juuret. Se on ollut valmistelussa vuodesta 2004 alkaen. Lopullinen mietintö ehdotuksineen on valmistunut kaksitoista vuotta sitten. Maakuntaliitoissa ehdotus on ollut käsittelyssä kahdeksan vuotta sitten Liikenneolosuhteet 2035 -raportin yhteydessä.


Asetus valmisteltiin normaalissa järjestyksessä kuulemisineen. Pohjana on ollut kaksitoista vuotta sitten tehty työ. Asetuksessa määritellään käytännössä siitä, että liikenne sujuu tietyllä nopeudella ilman hidastavia pieniä risteyksiä ympäri vuoden, satoi tai paistoi. Pääväylät yhdistävät valtakunnallisesti ja kansainvälisesti suurimmat keskukset ja solmukohdat kuten satamat ja päärajanylityspaikat.


Valtakunnallinen merkittävyys -vaatimus johti esimerkiksi siihen, että Suomen vilkkain tieosuus Kehä I pääkaupunkiseudulla ei ole asetukseen merkittynä. Se, kuten moni muukin tieosuus muualla Suomessa on tärkeä, mutta alueellisesti. 


Asetuksen ulkopuolelle jääneet tiet eivät jää oman onnensa nojaan ja hoitamatta. Asetuksessa ei määritellä sitä, mitä väyliä valtio jatkossa investoi ja kehittää. Tällä ei myöskään ratkaistu liikenteen digitalisointia. Investointi- ja kehittämislinjaukset tehdään 12-vuotisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa, joka tuodaan eduskuntaan selontekona ensi vaalikaudella. 


Tällä vaalikaudella on korjattu ennätysmäärä huonokuntoisia väyliä ja uusia väyläinvestointeja on toteutettu eri puolilla Suomea. Mekin olemme saaneet paikallisen tärkeän Liikasenvaarantien kunnostuksen. Myös yksityisteiden valtionavustuksia on korotettu huomattavasti viime vaalikauteen verrattuna. Lisäksi kuluvan vuoden toisessa lisäbudjetissa sekä ensi vuoden budjetissa on lisärahaa juuri tiestön talvikunnossapitoon sekä pieniin korjauskohteisiin. Työtä väylien eteen on siis tehty ja tehdään.

Suomalaisen väyläpolitiikan suurin haaste on rahoituksen riittävyys. Vuoteen 2030 mennessä kaikista suomalaisista väylistä johtuvat tarpeet on arvioitu jopa 60 miljardiksi euroksi. Se on enemmän, kuin valtion yhden vuoden koko budjetti. On selvää, että sellaisia rahoja ei ole valtion budjetissa, kun siitä rahoitetaan myös ihmisten peruspalvelut, sosiaaliturva ja koulutus.

Väylärahoitukseen on siis saatava monipuolisuutta. Valtion budjettirahaa pitää ohjata enemmän huonokuntoisten väylien korjausohjelman jatkamiseen sekä hiljaisempien tieosuuksien parantamiseen. Molemmilla on alueellisesti enemmän merkitystä, kun asetuksella pääväylistä ja niiden hoitotasosta. Tulevat hallitukset joutuvat tekemään isoja väyläpäätöksiä. Keskustan lähtökohtana on koko maan tasapainoinen kehittäminen, hiljaisempia väyliä unohtamatta.

Palaan tieasiaan, kun saan käyttööni vastauksen kirjalliseen kysymykseeni huolista pääväyläverkon ulkopuolelle jääviin teiden asemasta.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini