Kyösti Kallion viitoittamalla sovinnon tiellä

Share |

Keskiviikko 9.5.2018


”Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvänsä täällä.”  Senaattori Kyösti Kallio 5.5.1918 

Suomi oli ollut juuri sisällissodassa. Senaatin asevoimina olivat taistelleet valkoiset joukot ja kansanvaltuuskunnan joukkoina Suomen punainen kaarti eli punaiset. 

Maalaisliiton senaattori Kyösti Kallio oli joutunut Helsingissä ollessaan viikkojen ajan piileskelemään punaisia. Kirjeet eivät kulkeneet. Suuri huoli oli ollut kotona Nivalassa olleesta perheestään. Toukokuun lopussa hän oli kirjoittanut jännittyneenä odottavansa Nivalasta tietoa, että vieläkö perhe elää. 
 
Sisällissota ratkesi valkoisen voittaessa. On ymmärrettävää, että heti kun tilanne salli, senaattori Kallio matkusti kotiseudulleen perheensä luo.

Nivalalaiset olivat odottaneet senaattorinsa paluuta ja hänen kantaansa kaoottisessa tilanteessa. Ääriään myöten täynnä olevassa Nivalan kirkossa Kallio piti vaikuttavan puheensa.

Puheen sanoma oli, että sota on nyt sodittu ja on ryhdyttävä rakentamaan yhdessä uutta itsenäisyyttä ja eheää Suomea. Kaikki eivät puheesta pitäneet. Heidän mielestä senaattorin olisi pitänyt tuomita punaisten teot. 

Tuolla rohkealla puheella Kyösti Kallio aloitti pitkän sovintotyönsä, jonka hän tietyllä tavalla sai maaliin vasta vuonna 1937, kun juuri presidentiksi valittuaan hän nimitti Suomeen hallituksen, jossa sisällissodan osapuolet istuivat yhdessä. 

Nivalassa muisteltiin viime lauantaina sadan vuoden takaisia tapahtumia hienossa sovinnonpuheen juhlassa. Kyösti ja Kalervo Kallion museossa käynnin jälkeen oli seppeleenlasku Nivalan kirkon viereisellä hautausmaalla ja sen jälkeen varsinainen juhla Kyösti Kallion koululla. Saimme olla todistamassa harvinaista tilannetta, sillä juhlassa puhuivat sekä presidentti että pääministeri.

Erilaisuuden hyväksymisessä meillä on paljon opittavaa sata vuotta sitten tapahtuneista. Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu ja kärjistäminen on tänään voimakasta. Se korostuu erityisesti sosiaalisessa mediassa. 

Avoimesti omalla nimellään toimivia ihmisiä painostetaan ja uhkaillaan. Häirintä on lisääntynyt ja muuttunut järjestelmälliseksi ja joissakin tapauksissa myös masinoiduksi. Osa häiritsijöistä toimii nimimerkin suojista tai tekaistuilla nimillä. 

Nettiaikana saadaan hetkessä ryöpsähtämään massiivinenkin mustamaalauskampanja, johon puuttuminen on vaikeaa ja oikean tiedon levittäminen liki mahdotonta. Uhrin ja hänen läheisten elämään tämä voi pahimmillaan vaikuttaa erittäin paljon.

Suomalaisen yhteiskunnan pitää huolehtia siitä, että työtään voi tehdä ilman pelkoa kiusanteosta, häirinnästä tai vainoamisesta.
Presidentti Sauli Niinistön sanoin, ”vuoden 1918 opetus on, että kaikkein tärkein tehtävä kansakunnalle on huolehtia omasta eheydestään ja vakaudestaan.”

Erilaisista arvoista ja mielipiteistä huolimatta meidän pitää kyetä elämään sovinnollisesti yhdessä.
Julkaistu Koillissanomissa  8.5.2018

 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini