Byrokratianpurkutalkoissa

Keskiviikko 9.1.2019 klo 7:00

Neljä vuotta sitten vaaliohjelmassamme lupasimme laittaa Suomea kuntoon. Lupauksen mukaisesti on toimittu. Suuret hallitusohjelman tavoitteet on yksi toisensa jälkeen toteutettu.

Vaalikampanjan yhtenä näkyvänä osa-alueena oli norminpurkutalkoot. Vaalikampanjan yhteydessä vahvistui, että ihmiset olivat turhautuneita tilanteeseen. Turhien normien esimerkkejä ei tarvinnut houkutella. Niitä tuli tulvimalla turuilla ja toreilla.

Emme toki olleet asian kanssa yksin liikkeellä, sillä sama teema toistui monen muunkin puolueen vaaliohjelmassa tavalla tai toisella. Siksi olikin selvää, että norminpurku päätyi hallitusohjelmaan ja sen yhdeksi kärkihankkeeksi.

Normit ovat yhteiselämän pelisääntöjä ja ne koskevat eri osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia. Kun toisen oikeuksista tulee toiselle osapuolelle velvollisuuksia taakaksi saakka, yhteiskunnasta tulee kankea.

Hallituspuolueissa ja ministeriöissä on nyt tehty 3,5 vuoden ajan töitä säädösten sujuvoittamisen kärkihankkeen eteen. Eduskuntaryhmämme on työskennellyt viidessä eri norminpurun teemaryhmässä tehden työtä normien purkamiseksi. Vinkkejä, ideoita ja vaatimuksia on ministereiden johdolla työstetty lainsäädännöksi saakka.

Norminpurun syksyn 2018 tulokset julkaistiin maanantaina. Pari esimerkkiä. Jo aikaisemmin on helpotettu nuorten ajokortin saantia. Nyt joulukuussa hyväksyimme lain, jolla mahdollistetaan nopeusrajoitettujen, enintään 60 km/h kulkevien mopoautoja turvallisempien henkilöautojen käyttö nuorille. Toinen esimerkki lainsäädännön selkeyttämisestä on yrittäjäperheille. Perheen yrityksessä työskentelevä henkilö, jolla ei ole omistusosuutta yrityksessä, määritellään jatkossa työttömyysturvalaissa palkansaajaksi.

Kansalaisten arkea on helpotettu ja on parannettu yritysten toimintaedellytyksiä ja tätä kautta Suomen kilpailukykyä. Kun ihmisten elämä helpottuu, syntyy myös helpommin toimeliaisuutta ja työpaikkoja.

Hallinnollista taakkaa on purettu järjestelmällisesti kaikilla hallinnonaloilla. Tähän mennessä eri ministeriöissä on purettu satoja päällekkäisiä ja elämää ja yrittämistä hankaloittavia lainsäädännön kohtia. Lisäksi jokaista uutta lakia säädettäessä ministeriöissä on tarkasteltu kokonaisuutta ja yritetty karsia turhaa normitusta.

Norminpurkutyöskentely on tuottanut myös asenne ja kulttuurimuutoksen. Työ- ja elinkeinoministeriössä sekä maa- ja metsätalousministeriössä on testattu niin sanottua Yksi yhdestä –lainsäädäntömallia.

Se tarkoittaa sitä, että mikäli jossakin asiassa sääntelytaakka lisääntyy, niin sitä pitää jostain myös keventää. Samoin, jos uusi sääntely aiheuttaa yritykselle yhden euron kustannusvaikutuksen, pitää jostain keventää vähintään yhden euron verran. Tällaista mallia hiukan eri muotoisena on kokeiltu aiemmin muun muassa Kanadassa, Iso-Britanniassa ja Saksassa.

Suuri osa kansallisesta lainsäädännöstä on peräisin EU:sta, siksi Suomen tulee sinnikkäästi vaikuttaa myös EU:n norminpurkuun. Byrokratian purkaminen ei tule valmiiksi tällä vaalikaudella, vaan sinnikästä työtä ja oikeaa asennetta tarvitaan jatkossakin.

Kommentoi kirjoitusta.

Anna aikaa lapselle

Keskiviikko 26.12.2018

Joulun kiihkein jännitys on ohi. Perinteisen tavan mukaan tapaninpäivä on perheen yhteistä ulkoilu- ja retkiaikaa. Tapanin pikkupakkanen onkin oikein sopiva ulkoiluun ja sen jälkeen yhdessä kokkaamiseen ja ruokailuun. Ulkona lapset saavat purkaa ylimääräisen energiaansa, joten ulkoilun jälkeen ruokakin maistuu.

Yhteisen ruokailuhetken lomassa on luontevaa herätellä lapsen kiinnostusta ruokaa kohtaan. Ruokapöydässä lapsi voi innostua juttelemaan ruoan mausta ja alkuperästä. Ruokailun lomassa voidaan kerrata päivän mukavat asiat.

Myönteinen ilmapiiri edistää lapsen ruokailutottumuksia, sillä kannustus ja kehut houkuttelevat tarttumaan uusiin ruoka-aineisiin. Nähdessään aikuisen syövän vieressään samaa ruokaa lapsi hyväksyy helpommin uudet maut. Tämä on hyvää harjoittelua kouluruokailuun. Kun lapsi oppii kotona terveellisen ruokailun, kouluruoka maistuu silloin paremmin.

Välipäivät kannattaa hyödyntää yhdessäoloon, mikäli vanhempien työt sen sallivat, sillä nuoret toivovat lisää perheen yhteistä aikaa. Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan yli kolmannes koululaisista haluaisi viettää enemmän aikaa vanhempiensa kanssa.

Perheen yhteinen aika on lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen kannalta tärkeää. Selvitysten mukaan ne lapset ja nuoret, jotka kokevat perheen yhteisen ajan riittämättömäksi, osallistuvat muita useammin koulukiusaamiseen, kokevat terveydentilansa huonommaksi, pitävät koulunkäynnistä vähemmän ja kokevat yleisemmin yksinäisyyttä.

Perheen merkitys ja rooli eivät vähene lapsen ja nuoren varttuessa. Kriittisissä siirtymävaiheissa vanhempien tuki on erityisen tärkeä.

Aika ei mene hukkaan, jos se käytetään yhdessä harrastaminen, sillä lapsista on mieluisaa harrastaa yhdessä äidin tai isän kanssa. Kolmasosalla perheistä onkin jokin yhteinen harrastus, suosituimpia ovat uinti ja ulkoilu.

Toivoisin jokaisen perheen viettävän yhteistä aikaa myös olemalla tekemättä mitään, ihan vain laiskottelemalla yhdessä. Ehdotan, että vuodenvaihteen yhteistä luppoaikaa käyttää perheen ruutusopimuksen tekoon. Sopimukseen voi kirjata lasten peliajan ja lasten puhelinten yöpymispaikan. Koululaiselle tärkeä unen ei pitäisi kärsiä sosiaalisen median houkutuksista.

Vanhemman tehtävänä on rajojen asettamisen ohella myös määrätietoisesti ja johdonmukaisesti pitää kiinni sovituista säännöistä. Näin lapsi oppii ymmärtämään, että sopimukset on tehty noudatettaviksi.

Julkaistu 26.12.2018 Kalevassa

Kommentoi kirjoitusta.

Pääväyläverkon ulkopuolelle jäävien tieyhteyksien asemasta

Perjantai 21.12.2018

Esitin kirjallisen kysymyksenliikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerille huolestaan pääväyläverkon ulkopuolelle jääneiden tieyhteyksien asemasta. 


19.12.2018 antamassaan vastauksessa ministeri Berner toteaa, että Kuusamon alueen saavutettavuutta ja elinkeinoelämän tarpeita käsitellään osana maakunnan liikennejärjestelmäsuunnittelua.

Maanteiden pääväylien määrittelyn keskeisenä lähtökohtana ovat maantiet, joilla keskimääräinen vuorokausiliikenne ylittää 6 000 ajoneuvoa vuorokaudessa tai raskaan liikenteen osalta 600 ajoneuvoa vuorokaudessa. Kokonaisliikennemäärä valtatiellä 5 välillä Kajaani - Sodankylä on keskimäärin 1 400 autoa/vrk ja raskaiden ajoneuvojen määrä on keskimäärin 120 autoa/ vrk. Vastaavat luvut valtatiellä 20 ovat 3 800 autoa/vrk ja 350 raskasta ajoneuvoa/vrk. Kummallakin valtatiellä liikennemäärät ovat pienemmät kuin pääväyläasetuksen valmistelussa käytetyt kriteerit.

Pääväyläverkon laajuutta ja palvelutasoa tarkistetaan säännöllisin väliajoin ja tarvittaessa asetusta päivitetään vastaamaan muuttuneita tarpeita. Asetuksella ei päätetä myöskään liikenneverkon investoinneista, eikä pääväylien määrittely lähtökohtaisesti vaikuta pääväyläverkon ulkopuolisten maanteiden rahoitukseen.

Pääväylien että muiden valtion maanteiden kehittämishankkeista ja niille osoitettavista investoinneista päätetään osana valtakunnallista liikennejärjestelmäsuunnittelua. Pääväyläasetus ei muuta maanteiden kunnossapitoluokkia.

Lisäksi ministeri toteaa, Kuusamon alueen merkittävimmät tieyhteydet kuuluvat jatkossakin korkeimpaan talvihoitoluokkaan, vaikka niitä ei olekaan nimetty pääväyliksi. Ensi vuoden alusta hoitoluokkia lisäksi korotetaan noin 10 000 tiekilometrillä erityisesti teillä, joilla liikkuu paljon raskasta liikennettä.

Mielestäni valtatie 5:n osuudesta Kajaanista Kemijärvelle ja valtatie 20:n edunvalvonnasta tulee huolehtia jatkossa vahvasti maakunnallisilla tasoilla. Valtakunnallinen edunvalvonnan paikka on seuraavalla eduskuntakaudella tehtävä 12-vuotinen investointisuunnitelma.

Kommentoi kirjoitusta.

Kunniakansalaisten edut paranevat

Keskiviikko 12.12.2018

Puheenjohtaja Viljo Määttä kirjoitti Koillissanomat lehdessä 11.12. Kuusamon Rintamaveteraanien syyskokouksen uutisista ja veteraanien muistamisesta. Hän toi kirjoituksessaan hyvin esille myös kuluvalla viikolla käsittelyssä olevan hallituksen esityksen laiksi rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain muuttamisesta.

 

Esityksen tarkoitus on saattaa rintamaveteraanit ja sotainvalidit yhdenvertaiseen asemaan kotona asumista tukevien palvelujen saannissa. Tämä on hyvä hallituksen esitys, jota sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tuimme.

 

Lain käsittelyn yhteydessä me valiokunnan jäsenet teimme 4.12.2018 yhteisen lakialoitteen, jonka tarkoituksena on laajentaa laitoksessa annetun huollon korvaukseen oikeutettujen sotainvalidien joukkoa laskemalla korvattavuuden työkyvyttömyysastetta 20 prosentista 10 prosenttiin.

 

Esityksemme tarkoittaa sitä, että sotainvalidilla, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään 10 prosenttia, on mahdollisuus päästä Valtiokonttorin kustantamaan laitoksessa annettuun huoltoon, jos hän ei terveydentilan heikentymisen vuoksi selviydy kotona.

 

Valiokunta laatii lakialoitteesta erillisen mietinnön ja käsittelee asian kiireellisenä, jotta laki saataisiin voimaan mahdollisimman pian.

 

Ulla Parviainen

kansanedustaja

 

Kommentoi kirjoitusta.

Työtä teiden eteen

Tiistai 4.12.2018

Työtä teiden eteen


Asetus pääväylistä ja niiden hoitotasosta sai Koillismaan some-kansan kuohahtamaan. Ei asia hyvältä näytä, kun katsoo uutisen ohessa olevaa karttaa. Vaikka päätöstä ei tehty eduskunnassa, syyttävät sormet osoittivat Koillismaan kansanedustajia: "Ei ole lyöty nyrkkiä pöytään". 


Aivan mielenkiinnosta selvittelin prosessia, missä ja milloin siihen olisi voinut vaikuttaa. Asialla on pitkät juuret. Se on ollut valmistelussa vuodesta 2004 alkaen. Lopullinen mietintö ehdotuksineen on valmistunut kaksitoista vuotta sitten. Maakuntaliitoissa ehdotus on ollut käsittelyssä kahdeksan vuotta sitten Liikenneolosuhteet 2035 -raportin yhteydessä.


Asetus valmisteltiin normaalissa järjestyksessä kuulemisineen. Pohjana on ollut kaksitoista vuotta sitten tehty työ. Asetuksessa määritellään käytännössä siitä, että liikenne sujuu tietyllä nopeudella ilman hidastavia pieniä risteyksiä ympäri vuoden, satoi tai paistoi. Pääväylät yhdistävät valtakunnallisesti ja kansainvälisesti suurimmat keskukset ja solmukohdat kuten satamat ja päärajanylityspaikat.


Valtakunnallinen merkittävyys -vaatimus johti esimerkiksi siihen, että Suomen vilkkain tieosuus Kehä I pääkaupunkiseudulla ei ole asetukseen merkittynä. Se, kuten moni muukin tieosuus muualla Suomessa on tärkeä, mutta alueellisesti. 


Asetuksen ulkopuolelle jääneet tiet eivät jää oman onnensa nojaan ja hoitamatta. Asetuksessa ei määritellä sitä, mitä väyliä valtio jatkossa investoi ja kehittää. Tällä ei myöskään ratkaistu liikenteen digitalisointia. Investointi- ja kehittämislinjaukset tehdään 12-vuotisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa, joka tuodaan eduskuntaan selontekona ensi vaalikaudella. 


Tällä vaalikaudella on korjattu ennätysmäärä huonokuntoisia väyliä ja uusia väyläinvestointeja on toteutettu eri puolilla Suomea. Mekin olemme saaneet paikallisen tärkeän Liikasenvaarantien kunnostuksen. Myös yksityisteiden valtionavustuksia on korotettu huomattavasti viime vaalikauteen verrattuna. Lisäksi kuluvan vuoden toisessa lisäbudjetissa sekä ensi vuoden budjetissa on lisärahaa juuri tiestön talvikunnossapitoon sekä pieniin korjauskohteisiin. Työtä väylien eteen on siis tehty ja tehdään.

Suomalaisen väyläpolitiikan suurin haaste on rahoituksen riittävyys. Vuoteen 2030 mennessä kaikista suomalaisista väylistä johtuvat tarpeet on arvioitu jopa 60 miljardiksi euroksi. Se on enemmän, kuin valtion yhden vuoden koko budjetti. On selvää, että sellaisia rahoja ei ole valtion budjetissa, kun siitä rahoitetaan myös ihmisten peruspalvelut, sosiaaliturva ja koulutus.

Väylärahoitukseen on siis saatava monipuolisuutta. Valtion budjettirahaa pitää ohjata enemmän huonokuntoisten väylien korjausohjelman jatkamiseen sekä hiljaisempien tieosuuksien parantamiseen. Molemmilla on alueellisesti enemmän merkitystä, kun asetuksella pääväylistä ja niiden hoitotasosta. Tulevat hallitukset joutuvat tekemään isoja väyläpäätöksiä. Keskustan lähtökohtana on koko maan tasapainoinen kehittäminen, hiljaisempia väyliä unohtamatta.

Palaan tieasiaan, kun saan käyttööni vastauksen kirjalliseen kysymykseeni huolista pääväyläverkon ulkopuolelle jääviin teiden asemasta.

Kommentoi kirjoitusta.

Kellojen siirtely loppuu

Tiistai 30.10.2018

Kellojen siirtely loppuu 


Kellon viisareita siirrettiin jälleen tunti taaksepäin sunnuntain vastaisena yönä, jolloin siirryttiin kesäajasta takaisin talviaikaan. Suomi otti kesäajan käyttöön vuonna 1981 noin vuosi muiden Euroopan maiden jälkeen.


Ensimmäisen kerran kesäaika otettiin käyttöön Saksassa vuonna 1916 ensimmäisen maailmasodan aikana, kun jatkuva sotatila vei maan talouselämän hyvin tiukoille. Britannia seurasi perässä vielä saman vuonna. Siirto oli tuolloin iso innovaatio energian säästämiseksi.


Palautteesta päätellen kellojen siirtely on ihmisille riesa. Lopulta tehtiin kansalaisaloite, joka vetosi kesäajasta luopumiseen. Aloite keräsi yli 70 000 kannatusilmoitusta ja eteni eduskunnan käsittelyyn. Lähetekeskustelu oli viime vuoden kesäkuun lopulla. Olin keskustelussa tukemassa kansalaisaloitteen ajatusta kesäajasta luopumiselle.


Eduskunta ei omalla päätöksellään voi asiaa muuttaa, koska kesäaika on säädetty EU-direktiivillä. Eduskunta käsitteli aloitetta liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnön pohjalta uudelleen noin vuosi sitten ja hylkäsi aloitteen, sillä muuta ei voinut.


Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnön mukaisesti eduskunta kuitenkin korosti, että valtioneuvoston tulee ryhtyä vaikuttamaan voimakkaasti ja aktiivisesti EU-tasolla siten, että kellojen kesäaikaan siirtämistä koskevasta kesäaikadirektiivin velvoitteesta luovutaan. Evästimme, että Suomen ensisijaisena tavoitteena tulee olla, että kellojen kesäaikaan siirtämisestä luovutaan yhtenäisesti koko Euroopan unionin alueella. 


Tämän jälkeen ministeri Anne Berner ryhtyi täysistunnossa antamansa lupauksen mukaisesti ponnekkaasti ajamaan eduskunnan tahtoa. Suomen aloite johti hyvään lopputulokseen. Yllättäen myös muissa EU-maissa halutaan luopua kellojen siirtelystä ja asia eteni nopeasti.


Euroopan komissio esittää nyt tiukkaa aikataulua kellonaikojen siirtämisestä luopumiselle. Jäsenmaiden tulee ilmoittaa komissiolle huhtikuuhun 2019 mennessä, kumpaa aikaa aikovat käyttää jatkossa. Viimeinen pakollinen kesäaikaan siirtyminen olisi maaliskuussa 2019. Tämän jälkeen kellonaikoja siirrettäisiin vielä kerran lokakuussa niissä maissa, jotka haluavat talviajan pysyväksi. 


Nyt sitten pitäisi päästä kansallisesti yksimielisyyteen siitä, siirrymmekö pysyvästi kesäaikaan vai talviaikaan. Kellojen siirrossa on myös ulkopoliittinen ulottuvuutensa. Jäämällä talviaikaan Suomi pysyy lähietäisyydellä Pohjoismaihin. Siirtymällä ikuiseen kesäaikaan Suomi lipsahtaisi Moskovan aikavyöhykkeeseen samaan aikaan Länsi-Venäjän kanssa.


Päätöksen valmistelua varten ministeri kuuli suomalaisia otakantta.fi -sivuston kautta. Kyselyyn tuli lähes 450 000 vastausta ja lisäksi automatisoidut vastaukset, jotka siivottiin pois vääristämästä tulosta. 


Suomi ehtii hyvin komission aikataulussa, sillä meillä on jo tehty pohjatyö kannan muodostamiseksi. Nyt sitten odotamme valtioneuvoston lopullista kantaa aikavyöhykkeeseen ja sen jälkeen vielä eduskunnan käsittely.


Uskon, että kellojen siirtely loppuu viimeistään ensi vuoden jälkeen. 

Kommentoi kirjoitusta.

Vaikenemisen aika on ohi

Torstai 11.10.2018

Kansainvälistä tyttöjen päivää vietetään 11.10. Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomio tyttöjen asemaan. Tarvetta on, sillä tytöt kohtaavat kaikkialla maailmassa syrjintää ikänsä ja sukupuolensa vuoksi. Tämän päivän tytöt ovat tulevien vuosikymmenten naisia.


Suomessa naiset kohtaavat lähisuhdeväkivaltaa toiseksi eniten kaikista EU-maista.
Monet naiset ja lapset elävät pelon vallassa. Pelko ei lopu, vaikka parisuhde päättyy. Uutisotsikot kertovat ex-puolisoihin ja samalla lapsiin kohdistuvasta uhasta lähes päivittäin.

On hyvä, että nykyisin on rohkeutta ottaa esiin kipeitäkin asioita. #metoo -kampanja nosti esiin häirinnän. Meeri Koutaniemi on tuonut kuvillaan esiin tyttöjen sukuelinten silpomisen. Kouluterveyskyselyt ovat nostaneet esiin kouluissa piilossa olevan seksuaalisen häirinnän.


Häirintää tapahtuu yhteiskunnassa joka tasolla. Eduskunnassakin, kuten vastavalmistuneessa Tasa-arvoa eduskunnassa -selvityksessä raportoitiin. Häirintää tapahtuu myös julkisissa tiloissa ja kaduilla. 


Jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Tyttöihin ja naisiin kohdistuva häirintä ja väkivalta ovat syvälle pesiytyneitä ongelmia, jotka pitää ratkaista. 


Ensisijaisen tärkeää on rohkaista tuomaan näkyviksi ikävät asiat, jotta apu löytää perille. 


Surullista on sukupolvelta toiselle siirtyvät väkivallan, häirinnän ja syrjinnän mallit, joita ei rohjeta murtaa. ”Ei kuulu minulle” -asenteesta pitää päästä eroon.

Kommentoi kirjoitusta.

Pitkäikäisyyden yhteiskunta

Perjantai 28.9.2018 klo 9:34

Viime viikonloppu vierähti politiikka- ja toimintapäivillä Jyväskylässä. Vaikka osaltani olin kantamassa vastuuta ohjelmasta, oli aikaa ja loistava mahdollisuus kuunnella muita ohjelmaosuuksia.

Puhuttelevan puheenvuoron piti Itä-Suomen yliopiston professori Marja Vaarama. Hän tutkijana puhui meille poliitikoille pitkäikäisyyden yhteiskunnasta ja vanhuuden arvostamisesta.

Jo nyt me elämme yhteiskunnassa, jossa on 4-5 sukupolvea. Elämme pitkäikäisyyden yhteiskunnassa, mutta emme vielä kunnolla ymmärrä mitä se tarkoittaa nyt, saatikka kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden kuluttua.

Tätä taitavaa professoriluennoitsijaa kuunneltuani ajatukset siirtyvät siihen työhön, jota me nyt eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa teemme eli sote-uudistukseen.

Uudistus tarvitaan, sillä ihmiset eivät saa yhdenvertaisesti julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja. Palvelujen saatavuudessa, laadussa ja kustannuksissa on tällä hetkellä suuria eroja kuntien ja alueiden välillä. Tavoitteena on myös luoda maahan nykyistä yhtenäisempi kansanvaltainen maakuntahallinto, joka kantaa vastuun maakuntansa asukkaiden palveluista.

Pitkäikäisyyden yhteiskunnassa hoivan tarve kasvaa. 75 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa noin 60 prosenttia 13 vuodessa. Työikäisiä on jatkossa vähemmän. Tämä yhtälö tuo vuosi vuodelta vähemmän verotuloja. Edes nykyistä palvelutasoa ei pystytä säilyttämään ilman uudistuksia toimintatapoihin.

Maakunta- ja sote-uudistuksen avulla halutaan tarjota nykyistä yhdenvertaisempia ja kustannustehokkaampia palveluja, vähentää hyvinvointi- ja terveyseroja sekä hillitä kustannusten kasvua. Kustannuksia ei siis leikata nykyisestä, mutta niiden kasvuvauhtia hillitään. Tällä yritetään vähentää tulevien sukupolvien velkataakkaa.

Sukupolvien ketjussa palvelutarpeemme muuttuu. Lapsena olemme vastaanottamassa yhteiskunnan palveluja, työiässä olemme maksupuolella ja toteuttamassa palveluja ja sitten eliniän loppupuolella jälleen vastaanottavana.

Meidän pitäisi kyetä suunnittelemaan tulevaisuus siten, että emme siirtäisi maksutaakkaa itseämme nuoremmille. Nykyinen 65-vuotias vastaa toimintakyvyltään menneiden vuosikymmenten 40-vuotiasta. Nämä vast’ikään eläkkeelle siirtyneet maailman koulutetuimmat ja vasta parinkymmenen vuoden kuluttua nykynäkemyksen mukaan vanhat ihmiset pitää ottaa mukaan ideoimaan sitä parasta vanhuutta ja sen parhaan vanhuuden parhaita palveluja.

Pitkäikäisyyden yhteiskunnan palvelujen turvaamiseksi eduskunnan päätöksiä vaille valmis sote-uudistus on kiireellinen ja välttämätön. Me suomalaiset tarvitsemme sen.

Kommentoi kirjoitusta.

Foorumista uutta potkua rajakuntiin

Keskiviikko 22.8.2018 klo 10:35

Suomalaiset eivät halua, että maaseutu tyhjenee. Tämä tuli todistetuksi, kun Yle teetti Taloustutkimuksella kyselyn, jossa neljä viidestä katsoi, että valtion pitää turvata palvelut koko Suomen asuttuna pitämiseksi. Sama tahto on sekä kaupunkilaisilla että maalla asuvilla.


Huolestuttavalta näyttää väestönkehitys erityisesti itärajan tuntumassa. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan työikäinen väestö vähenee kaikissa rajapitäjissä merkittävästi tai erittäin merkittävästi vuoteen 2030 mennessä.


Näyttää siltä, että liian usein rajakunnat painivat ongelmiensa kanssa yksin. Maakuntarajat ylittäen, yhdessä hyviä käytänteitä jakamalla moni asia voisi saada uudenlaisen näkökulman. Ilolla otin vastaan tiedon, että kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen perustaa rajakunnille oman foorumin yhteistyön tueksi.


Rajaseutujen kehittäminen vaatii nykyistä vahvempia elinkeinopoliittisia toimia, satsauksia infraan ja koulutukseen. Se vaatii pitkien etäisyyksien haitan kompensointia yrityksille. Etäisyyshaittaa tulee sekä pienelle että isolle yritykselle, joten on syytä pohtia millä keinoin nykyisin kuljetustuen nimellä kulkeva kompensaatio saadaan palvelemaan tehokkaammin koko yrityskenttää. Kooltaan tuki on riittämätön verrattuna esimerkiksi naapurimaahan Ruotsiin.

Yritystoiminnalle ja ihmisten liikkuvuudelle nopeat ja riittävän tiheät liikenneyhteydet ovat elintärkeitä. Pohjois-Pohjanmaan ainoa rajakunta Kuusamo tekee työtä lentoliikenteen kehittämiseksi. Samaan aikaan osa meistä kuusamolaisista unelmoi junayhteydestä. Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti valtio luovutti meiltä junaradan itänaapurille. Olisiko nyt aika ottaa käsittelyyn hyllyissä pölyttyvät rautatiesuunnitelmat itäradan jatkamiseksi Kajaanista Taivalkosken kautta Kuusamoon?

Kansainvälisten raja-asemien kehittäminen kasvattaa yritys- ja matkailutuloja ja parantaa työllisyyttä. Ennen kuin uusia asemia suunnitellaan avattavaksi, on syytä huolehtia siitä, että nykyisillä asemilla on riittävät resurssit. Kuusamon ja Vartiuksen rajanylityspaikkojen aukiolon supistaminen maaliskuusta alkaen ei ole toivottavaa kehitystä.


Nyt on aika kaivaa naftaliinista myös vuosikymmenen alussa kovasti puhuttu 72 tun¬nin vii¬su¬mi¬va-paus ainakin niihin Venäjän matkoihin, jossa on vastuullinen matkanjärjestäjä. Tämä toisi uuden mahdollisuuden rajanpinnan ohjelmapalveluyrityksille ja matkailijoille. Esteiden rakentamisen sijasta kanssakäymisen ja kaupan edistäminen on monella tapaa viisaampaa.


Rajaseudut tarvitsevat uusia kehityspanoksia.

Kommentoi kirjoitusta.

Politiikan syksy on pyörähtänyt käyntiin

Tiistai 21.8.2018 klo 6:20

Kaksi edellistä viikkoa on ollut politiikan syksyn käynnistelyä. Toissa viikolla olin kolme päivää huoltoauton pyörillä Pyörät pyörimään -tapahtumassa. Tämä Keskustan perinteinen pyöräily kulki nyt omassa maakunnassamme Ylivieskasta Raahen ja Muhoksen kautta Ouluun.

Kalajoella pysähdyimme modernin robottinavetan käyttöönottojuhlaan. Juhlassa tapasin myös kuusamolaisia maanviljelijöitä. Uutisena kuulin heiltä, että ainakin yksi iso navetta nousee Kuusamoon parin vuoden sisällä.

Viime viikolla kokoustimme ministeriryhmän ja työvaliokuntien kesken. Kyseessä oli syksyä valmisteleva ja poliittisia suuntalinjoja luotsaava hyvähenkinen ja vahvasti eteenpäin katsova kokous. Kokouksessa päätettiin ministeri Anu Vehviläisen esityksestä kutsua kokoon rajakuntafoorumi. Foorumi on tarpeen, sillä haasteita itärajan kunnissa piisaa. Huolestuttavalta näyttää erityisesti väestönkehitys. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan työikäinen väestö vähenee kaikissa rajapitäjissä merkittävästi tai erittäin merkittävästi vuoteen 2030 mennessä.

Suomalaiset eivät halua, että maaseutu tyhjenee. Tämä tuli todistetuksi, kun Yle teetti Taloustutkimuksella kyselyn, jossa neljä viidestä katsoi, että valtion pitää turvata palvelut koko Suomen asuttuna pitämiseksi. Sama tahto on sekä kaupunkilaisilla että maalla asuvilla. Rajaseutujen kehittäminen vaatii nykyistä vahvempia elinkeinopoliittisia toimia, satsauksia infraan ja koulutukseen.

Maanantaina alkoi jo valiokuntatyö. Sosiaali- ja terveysvaliokunta jatkaa siitä mihin heinäkuussa jäimme. Hallitus on tehnyt oman osuutensa sotesta ja lain eteneminen on nyt eduskunnan käsissä.

Kansanedustajat ovat kertoneet omista tulevaisuuden suunnitelmistaan. Lähin edustajakollegani Niilo Keränen kertoi omasta tahdostaan jättävänsä eduskunnan rankan kauden jälkeen. Savon suuri aatteellinen pohdiskelija, Kääriälän isäntä Seppo Kääriäinen jättäytyy pois vuodesta 1970 jatkuneen poliittisen uran jälkeen. Keväällä 2019 pidettävät eduskuntavaalit saavat näistäkin ilmoituksista uutta vipinää aikaan niin jatkokautta hakeville kuin uusillekin ehdokkaille.

Elokuun aikana selviää myös Keskustan eduskuntavaaliehdokastilanne Pohjois-Pohjanmaalla Ensimmäinen eduskuntakauteni on mennyt kuin siivillä. Paljon olen päässyt vaikuttamaan, monissa asioissa olen kokenut onnistumisia ja on myös asioita, joiden olisin halunnut menevän hieman toisella tavalla. Sellaista on politiikka.  Olen innolla ja täynnä tarmoa tavoittelemassa uutta eduskuntakautta. Toivon, että saan edelleenkin palautetta, toiveita, ruusuja ja risuja siitä, mihin suuntaan kotiseutuamme, maakuntaamme ja Suomea on kehitettävä.

Eduskuntavaaleihin on aikaa enää vajaa kahdeksan kuukautta, joten monenlaista jännitystä on tulevaan syksyyn ja talveen.

Kirjoitus on julkaistu Koillissanomissa 21.8.2018

Kommentoi kirjoitusta.

Terveisiä Sotkamosta

Keskiviikko 13.6.2018 klo 17:37

Yli 4000 kes­kus­ta­lais­ta viet­ti vii­kon­lo­pun Kes­kus­tan puo­lu­e­ko­kouk­ses­sa Sot­ka­mos­sa. Poh­jois-Poh­jan­maan pii­ris­tä pai­kal­la oli yli 400 vi­ral­li­sen edus­ta­jan li­säk­si sa­to­ja har­ras­ta­jia. Mi­nul­la oli tänä vuon­na oma hen­ki­lö­koh­tai­nen juh­la­vuo­si, sil­lä en­sim­mäi­ses­tä puo­lu­e­ko­kouk­ses­ta tuli 20 vuot­ta täy­teen.

Kat­seem­me on nyt siir­ret­ty tu­le­vai­suu­teen. Ko­kouk­ses­sa hy­väk­syt­tiin uu­si pe­ri­aa­te­oh­jel­ma, jota on työs­tet­ty koko ken­tän voi­min vuo­des­ta 2015. Ta­sa­pai­nos­sa, eteen­päin -ni­meä kan­ta­va pe­ri­aa­te­oh­jel­ma si­säl­tää 101 pe­ri­aa­tet­ta, jos­sa joh­ta­va­na lan­ka­na on ih­mi­sen hy­vän elä­män edel­ly­tyk­set. Puo­lu­et­ta ku­va­taan sau­na­na, jon­ka lau­teil­le jo­kai­nen saa tul­la sa­ma­nar­voi­se­na ja kel­paa juu­ri sel­lai­se­na kuin on.

Pu­heen­joh­ta­ja Si­pi­lä oli omin kä­sin ra­ken­nel­lut vers­taal­laan näyt­tä­vän pari met­riä kor­ke­an Luot­ta­muk­sen api­lan, jol­la hän ha­vain­nol­lis­ti kes­kus­tan pää­vies­tin. Luot­ta­muk­sen api­lan leh­dil­le tii­vis­tyy kes­kus­tan po­li­tii­kan ydin. Ne ovat osaa­va kas­vu, huo­len­pi­to, re­a­lis­ti­nen vih­reys ja vas­tuun­kan­to.

Ko­kouk­ses­sa kä­si­tel­tiin myös sään­tö­uu­dis­tus, jota on val­mis­tel­tu vuo­des­ta 2016 läh­tien. Jul­ki­suu­des­sa nä­ky­vim­pä­nä ol­lut eh­do­tus puo­lu­e­sih­tee­rin va­lin­ta­ta­van muut­ta­mi­ses­ta kaa­tui va­li­o­kun­ta­kä­sit­te­lyn ai­ka­na. Nuo­ret pu­heen­joh­ta­jat yrit­ti­vät muu­tos­ta asi­aan vie­lä isos­sa sa­lis­sa, mut­ta ko­kous­vä­ki ei läm­men­nyt asi­al­le.

Ko­kouk­ses­sa kä­si­tel­tiin en­nä­tys­mää­rä aloit­tei­ta. Kuu­sa­mo­lais­ten jä­sen­mak­su­a­loi­tet­ta ei hy­väk­syt­ty, mut­ta po­ron­hoi­to­lain päi­vit­tä­mis­tä kos­ke­vaan aloit­tee­seen puo­lu­e­ko­kous yh­tyi. Ko­kous to­te­si, et­tä po­ron­hoi­to­la­ki on jo van­ha ja sen ko­ko­nai­suu­dis­tus on rat­kais­ta­va seu­raa­vas­sa hal­li­tu­soh­jel­mas­sa.

Ko­kouk­sen jän­nit­tä­vin osuus on eit­tä­mät­tä hen­ki­lö­va­lin­nat. Eh­dok­kaat ovat kam­pan­joi­neet koko pii­ri­ko­kous­ke­vään. Pit­kä kier­tä­mi­nen oli hi­o­nut eh­do­kas­po­ru­kan hy­vin yh­te­näi­sek­si. Vii­mei­set kier­rok­set käy­tiin lau­an­tai­na, kun he kier­si­vät jo­kai­sen pii­rin ryh­mä­ko­kouk­ses­sa.

Kes­kus­tan puo­lu­e­joh­don su­ku­puo­li­ja­kau­tu­ma muut­tui reip­paas­ti edel­li­seen ver­rat­tu­na. Hen­ki­lö­va­lin­nat oli­vat osaa­vien ja ak­tii­vis­ten nais­ten esiin­mars­si. En­sim­mäi­sen ker­ran puo­lu­een 112-vuo­ti­ses­sa his­to­ri­as­sa puo­lu­e­joh­dos­sa on nyt nai­se­nem­mis­tö. Puo­lu­e­sih­tee­rik­si va­lit­tu Riik­ka Pirk­ka­lai­nen on vas­ta toi­nen nai­nen teh­tä­väs­sään. Er­ja Ti­kan puo­lu­e­sih­tee­ri­kau­des­ta on jo nel­jän­nes­vuo­si­sa­ta ai­kaa.

Help­poon paik­kaan uu­si joh­to­vii­sik­ko ei pää­se. Uu­del­la puo­lu­e­joh­dol­la on kova pai­ne on­nis­tua kään­tä­mään puo­lu­een kan­na­tus nou­suun en­nen en­si ke­vään vaa­le­ja.

Kes­kus­ta­nais­ten pu­heen­joh­ta­ja­na mi­nul­la oli kun­ni­a­teh­tä­vä yh­des­sä nuor­ten pu­heen­joh­ta­jan kans­sa toi­mia pää­juh­lan juon­ta­ja­na. Ko­ke­mus oli hie­no. Oh­jel­maa oli mu­ka­va teh­dä osaa­vien am­mat­ti­lais­ten kans­sa.

Ko­kou­sa­si­oi­den ja juh­lien ohes­sa kat­sot­tiin pe­rä­pal­lo-ot­te­lua, tans­sit­tiin Naa­pu­ri­vaa­ran la­val­la, tu­tus­tut­tiin mes­suo­sas­ton esit­te­lyi­hin ja mars­sit­tiin vih­re­ät li­put hul­mu­ten. Kyl­lä Kai­nuun pii­ri oli teh­nyt upe­an oh­jel­man koko vii­kon­lo­puk­si.

Vuon­na 2020 Kes­kus­ta val­loit­taa pää­kau­pun­ki­seu­dun. Seu­raa­va puo­lu­e­ko­kous pi­de­tään Van­taal­la.

Kommentoi kirjoitusta.

Kyösti Kallion viitoittamalla sovinnon tiellä

Keskiviikko 9.5.2018

”Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvänsä täällä.”  Senaattori Kyösti Kallio 5.5.1918 

Suomi oli ollut juuri sisällissodassa. Senaatin asevoimina olivat taistelleet valkoiset joukot ja kansanvaltuuskunnan joukkoina Suomen punainen kaarti eli punaiset. 

Maalaisliiton senaattori Kyösti Kallio oli joutunut Helsingissä ollessaan viikkojen ajan piileskelemään punaisia. Kirjeet eivät kulkeneet. Suuri huoli oli ollut kotona Nivalassa olleesta perheestään. Toukokuun lopussa hän oli kirjoittanut jännittyneenä odottavansa Nivalasta tietoa, että vieläkö perhe elää. 
 
Sisällissota ratkesi valkoisen voittaessa. On ymmärrettävää, että heti kun tilanne salli, senaattori Kallio matkusti kotiseudulleen perheensä luo.

Nivalalaiset olivat odottaneet senaattorinsa paluuta ja hänen kantaansa kaoottisessa tilanteessa. Ääriään myöten täynnä olevassa Nivalan kirkossa Kallio piti vaikuttavan puheensa.

Puheen sanoma oli, että sota on nyt sodittu ja on ryhdyttävä rakentamaan yhdessä uutta itsenäisyyttä ja eheää Suomea. Kaikki eivät puheesta pitäneet. Heidän mielestä senaattorin olisi pitänyt tuomita punaisten teot. 

Tuolla rohkealla puheella Kyösti Kallio aloitti pitkän sovintotyönsä, jonka hän tietyllä tavalla sai maaliin vasta vuonna 1937, kun juuri presidentiksi valittuaan hän nimitti Suomeen hallituksen, jossa sisällissodan osapuolet istuivat yhdessä. 

Nivalassa muisteltiin viime lauantaina sadan vuoden takaisia tapahtumia hienossa sovinnonpuheen juhlassa. Kyösti ja Kalervo Kallion museossa käynnin jälkeen oli seppeleenlasku Nivalan kirkon viereisellä hautausmaalla ja sen jälkeen varsinainen juhla Kyösti Kallion koululla. Saimme olla todistamassa harvinaista tilannetta, sillä juhlassa puhuivat sekä presidentti että pääministeri.

Erilaisuuden hyväksymisessä meillä on paljon opittavaa sata vuotta sitten tapahtuneista. Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu ja kärjistäminen on tänään voimakasta. Se korostuu erityisesti sosiaalisessa mediassa. 

Avoimesti omalla nimellään toimivia ihmisiä painostetaan ja uhkaillaan. Häirintä on lisääntynyt ja muuttunut järjestelmälliseksi ja joissakin tapauksissa myös masinoiduksi. Osa häiritsijöistä toimii nimimerkin suojista tai tekaistuilla nimillä. 

Nettiaikana saadaan hetkessä ryöpsähtämään massiivinenkin mustamaalauskampanja, johon puuttuminen on vaikeaa ja oikean tiedon levittäminen liki mahdotonta. Uhrin ja hänen läheisten elämään tämä voi pahimmillaan vaikuttaa erittäin paljon.

Suomalaisen yhteiskunnan pitää huolehtia siitä, että työtään voi tehdä ilman pelkoa kiusanteosta, häirinnästä tai vainoamisesta.
Presidentti Sauli Niinistön sanoin, ”vuoden 1918 opetus on, että kaikkein tärkein tehtävä kansakunnalle on huolehtia omasta eheydestään ja vakaudestaan.”

Erilaisista arvoista ja mielipiteistä huolimatta meidän pitää kyetä elämään sovinnollisesti yhdessä.
Julkaistu Koillissanomissa  8.5.2018

 

Kommentoi kirjoitusta.

Puoluevaltuuston kokouksessa mietittyä

Lauantai 21.4.2018 klo 14:36

”Puolueiden organisaatiorakenne ja sääntöperusteinen toimintatapa rakentuu muuttumattomuuden itsesuojelumekanismille. Toisaalta muuttumattomuuden keskeinen syy on kyvyttömyys löytää ja ottaa käyttöön nykyaikaisia rakenteita ja toimintatapoja.” (Kansanvallan peruskorjaus, Hyssälä-Backman, Sitra)


Maalaisliitto aloittaessa 112 vuotta sitten oli moderni toimija. Yhteiskunta ympärillä on muuttunut, mutta me puolueena olemme vanhan järjestörakenteen vankeja.


Jäsenen näkökulmasta vaikutuskanava ja reitti päätöksiin on pitkä:
paikallisyhdistyksen kokous,
yhdistyksen johtokunta,
kunnallisjärjestön johtokunta,
kunnallisjärjestön yleinen kokous,
piirin työvaliokunta,
piirihallitus,
piirikokous,
puolueen työvaliokunta,
puoluehallitus,
puoluevaltuusto
puoluekokous.
Keskustanaisilla lisäksi
piirin työvaliokunta,
piirihallitus,
piirikokous,
työvaliokunta,
hallitus ja
edustajakokous.

17 porrasta. Unohtuiko minulta jotain?


Puolueiden kyvyttömyyden ja hitaan reagoinnin vuoksi pelitilan ottavat yhdenasianliikkeet, joissa yksittäinen ihminen nostaa esiin itseään kiinnostavan asian. Ympärille kerääntyy somessa verkosto, jossa organisoidusti tuodaan asialle julkisuutta median kautta ja ajetaan asiaa eteenpäin.


Keskustan järjestökoneisto, tämä 2360 jäsenyhdistyksen kokonaisuus ei enää palvele tehokkaasti tulevaisuuden vaikuttamistyötä. Järjestöuudistus ja sääntöuudistus ovat vain laastari tämän hoitamiseksi.


Meidän pitää puhaltaa Keskusta-organisaatio sisarjärjestöineen atomeiksi ja muodostaa uusi rakenne, suora jäsenyys puolueeseen ja nykyistä matalampi organisaatio, joka on notkeampi liikkeissään ja palvelee paremmin jäsentä ja yhteiskuntaa sekä vie eteenpäin hyviä ohjelmia.


Mitä saisimmekaan aikaan, jos tämä upea joukko, innostavine ohjelmineen, rohkenisi uudistaa organisaatiorakennetta.

Kommentoi kirjoitusta.

Sotea leivotaan koko kevät ja alkukesä

Keskiviikko 18.4.2018 klo 7:06

Sotea_leivotaan_Kalevasta

Eduskunnassa paneudutaan kevään ajan mittavaan maakunta- ja sote -pakettiin. Lopultakin tämä jo yli kymmenen vuotta työn alla ollut hanke saatetaan maaliin.


Toki vielä monta opposition pelottelu- ja parjauskampanjaa on edessä ennen kuin mietinnöt ovat täysistuntokäsittelyssä kesäkuussa. Tästä pelottelusta saatiin ensimakua viime viikolla.


Tikun nokassa oli korvausmalli, jonka avulla palvelujen tuottajille määritellään korvaus asiakkailleen tuottamista terveyspalveluista. Pauhu oli ennenaikaista, sillä vasta mallin pohjatyötä ollaan tekemässä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.


Pelottelijoilla unohtuu, että nykyiselläänkin kuntien valtionosuuden laskennallinen peruste muodostuu ikärakenteen, sairastavuuden ja muiden laskennallisten kustannusten määräytymistekijöiden perusteella. Eikä nykyiselläänkään ole rahasäkissä henkilötietoja ja sairaskertomuksia.


Tietosuojasta pitää olla huolissaan, sillä terveystietojen saattaminen vääriin käsiin on rikos ja väärinkäytökset eivät ole kenenkään etu. Eri rekistereissä olevia tietoja voidaan käyttää myös viisaasti kaikkien meidän hyödyksi. Tästäkin säädetään lailla.


Väestön sairastavuuden, iän ja erityiskorvattavien lääkkeiden mukaanotto korvausmallissa on tärkeää. Näin sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavat keskukset saavat työstään oikean korvauksen, ei liikaa, eikä liian vähän. Valinnanvapauden ideahan on, että Sote-keskukset, yksityiset tai julkiset palveluntuottajat, eivät valitse asiakkaitaan, vaan kansalaiset valitsevat keskuksen.


Koko kevät ja alkukesä leivotaan eduskunnassa Sotea. Tämän historiallisen ison muutoksen eteneminen on koko yhteiskunnan ja yksittäisen kansalaisen etu. On hyvä, että julkisuudessa lopultakin alkaa päästä ääneen myös se koko ajan kasvava asiantuntijajoukko, joka korostaa uudistuksen olevan kiireellinen ja välttämätön.


Vuosi sitten istuin perustuslakivaliokunnassa käsittelemässä uudistusta ja sen yksityiskohtia. Tuolloin valinnanvapauslaissa nähtiin olevan monia riskitekijöitä ja sen vuoksi hallitus teki uuden esityksen.


Nyt on asiantuntijoita on kuultu, työ on otettu tosissaan ja parannuksia on tehty. Olisi reilua, että oppositiokin tutustuisi juuri tähän hallituksen esitykseen eikä muistelisi vanhaa esitystä.


Olen joskus seurannut leikkivien lasten riemua keväällä lumen alta paljastuneen hiekkalaatikon äärellä. Osa lapsista taputtaa kakkua loruillen ”Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku”. Tähän kaiku toiselta puolen vastaa ”Ei tule hyvä kakku, tulee paha kakku.”

Hyvä kakku tulee opposition vastustuksesta huolimatta.

Julkaistu Kalevassa 18.4.2018

Kommentoi kirjoitusta.

Onnea 150-vuotias Kuusamo

Tiistai 17.4.2018 klo 23:34

Kunnallishallinto perustettiin Suomeen 1865, jolloin kuntien toiminta erotettiin seurakunnista. Kuusamossa ryhdyttiin toimeen hetimmiten ja itsenäinen kunta perustettiinkin jo kolmen vuoden kuluttua. Asukkaita täällä silloin oli vajaa 6000. Tuohon aikaan meillä syntyi vuodessa noin 170 lasta ja kuoli noin 100 kuntalaista. Jo vuonna 1910 oli rikottu 10 000 asukkaan raja. Väestönkasvua oli tukemassa pitäjään suuntautunut voimakas muuttoliike.


Sotavuodet ja sotien jälkeinen rakentamisen aika oli raskasta aikaa Kuusamossa. Jokainen teki oman osuutensa voimiaan säästämättä. Siitä selvittiin ja Kuusamosta rakentui yksi Suomen tunnetuimmista paikkakunnista.


Suomalaisten elintaso, elämänlaatu ja elämäntavat ovat tasaisesti parantuneet 1970-luvun puolivälin jälkeen. 2010-luvulla Suomi on ollut yksi maailman menestyneimmistä yhteiskunnista ja Kuusamo on useissa kansallisissa mittauksissa ollut korkealla.


Osa suomalaisista ja osa kuusamolaisista ei ole hyvistä tuloksista huolimatta päässyt mukaan tähän myönteiseen kehitykseen. Tästä ovat osoituksena muun muassa pidentynyt toimeentulotukiasiakkuus, pysyvät väestöryhmien väliset terveyserot, äänestämisessä ja poliittisessa osallistumisessa havaittavat erot, työttömyys, koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten osuus ja alueellinen eriytyminen.


Meidän pitää pyrkiä tavoitteeseen, että kaikki Kuusamossa asuvat henkilöt kokevat sekä yhteiskunnan että julkisen vallan vastuulla olevan järjestelmän ja verovaroilla toteutetut palvelut turvallisiksi ja luotettaviksi. Kaikilla tulee olla mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan sen täysivaltaisina jäseninä iästä, elämäntilanteesta ja asuinpaikasta riippumatta. Tarvitsemme uusia keinoja eriarvoisuuden hillitsemiseksi. Tarvitsemme enemmän tekoja kuin juhlapuheita.


Nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä ja ratkaisujen etsimisessä meillä kuntapäättäjinä on keskeinen rooli. Meidän tehtävämme on mahdollistaa. Kuusamossa on tehty ja edelleen tehdään hyvää työtä lasten ja nuorten hyväksi varhaiskasvatuksessa, kouluissa, harrastustoiminnassa ja työpaikoilla. Meillä on omia hyviksi osoittautuneita toimia nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Olemme olleet edelläkävijöitä mm nykyisellään valtakunnalliseksi toiminnaksi levinneen nuorten työpajatoiminnan kehittämisessä.


Olemme nyt tässä kokouksessa tekemässä vahvasti tulevaisuuteen suuntaavaa päätöstä tavoitteena, että meidän nuoret saavat nykyistä paremmin jalansijaa yhteiskunnassa. Koulutuksen ulkopuolelle jääminen on tutkimusten mukaan syrjäytymisen riskitekijä tuottaen epävarman työmarkkina-aseman. Liian moni nuori pääsee perusopetuksesta puutteellisin jatko-opintotaidoin. Siksi meidän pitää vahvistaa myös lapsen koulupolun alkupäätä. Jo esiopetuksen ja parin ensimmäisen luokan aikana, pienten lasten koulussa, pitää varmistaa, että lapsi saa riittävän hyvän pohjan koulupolun seuraaville vuosille.


Asetamme nyt juhlapäätöksellämme tavoitteeksi, että kaikilla meidän nuorilla on koulutuspaikka tai toisen asteen koulutuksen jälkeinen työpaikka. Tavoite on kunnianhimoinen ja se edellyttää meiltä luovuutta ja uusia toimintatapoja.


Keskustan valtuustoryhmä pitää Kuusamon nuorisotakuu -julistusta erinomaisena tulevaisuuteen katsovana päätöksenä. Uskomme, että juhlavuoden päätös ja julistus kestävät ja tuottavat hedelmää samalla tavoin kuin Kuusamon ympäristöjulistus, joka annettiin valtuuston juhlakokouksessa 25 vuotta sitten.


Keskustan valtuustoryhmä kiittää kaikkia kuusamolaisia, jo edesmenneitä ja nykyisiä, Kuusamon luottamushenkilöitä, kaupungin viranhaltioita ja toimihenkilöitä sekä Kuusamon ystäviä Kuusamon ja kuusamolaisten eteen tehdystä työstä.

Katsomme luottavaisina tulevaisuuteen.

Ulla Parviainen/Keskustan valtuustoryhmän ryhmäpuheenvuoro Kuusamon kaupunginvaltuuston 150-vuotisjuhlakokouksessa 16.4.2018

Kommentoi kirjoitusta.

Sananvapauden turvaamisesta

Tiistai 10.4.2018 klo 15:09

Päätoimittajien yhdistys ja yli 80 päätoimittajaa linjasivat tänään, että ”eivät hyväksy suomalaisen yhteiskunnan muuttumista sellaiseksi, jossa kuka tahansa julkisuudessa esiintyvä ja avoimuutta osoittava henkilö voidaan alistaa kiusaamiselle ja mustamaalaukselle ilman keinoja siihen puuttua.”

Samaa mieltä. Osaltani halusin herätellä aiheeseen kirjallisen kysymyksen kautta.

* * *

 

Kirjallinen kysymys sananvapauden turvaamisesta

 

Eduskunnan puhemiehelle

 

Viime aikoina on yhä enemmän tullut esille tapauksia, joissa journalisteja ja muita avoimesti omalla nimellään toimivia ihmisiä painostetaan ja uhkaillaan. Häirintä on lisääntynyt ja muuttunut järjestelmälliseksi ja joissakin tapauksissa myös masinoiduksi. Osa häiritsijöistä toimii nimimerkin suojista tai tekaistuilla nimillä. Nettiaikana saadaan hetkessä ryöpsähtämään massiivinenkin mustamaalauskampanja, johon puuttuminen on vaikeaa ja oikean tiedon levittäminen liki mahdotonta. Uhrin ja hänen läheisten elämään tämä voi pahimmillaan vaikuttaa erittäin paljon.

 

Suomalaisen yhteiskunnan pitää huolehtia siitä, että työtään voi tehdä ilman pelkoa kiusanteosta, häirinnästä tai vainoamisesta. Pahimmillaan ja jatkuessaan häirintä voi synnyttää itsesensuurin kulttuurin ja siten uhata sananvapautta.  

 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

 

Miten toimittajien ja muiden julkisuudessa toimivien ihmisten oikeusturvaa parannetaan ja vastaako nykyinen lainsäädäntö niihin uudenlaisiin ongelmiin, joita on ilmennyt?

 

Helsingissä 10.4.2018

 

Ulla Parviainen (Kesk)

Kommentoi kirjoitusta.

Pieniä pyörteitä tietotulvassa

Keskiviikko 4.4.2018 klo 5:09

Ih­mi­nen elää tie­to­tul­vas­sa. Hän sel­viy­tyy kar­si­mal­la mie­les­tään tie­toa, joka on oman kan­nan vas­tais­ta ja pai­not­taa tie­toa, joka tu­kee omaa kä­si­tys­tä asi­as­ta.

Tie­don va­li­koi­va käyt­tö nä­kyy eri­tyi­sen vah­vas­ti edus­kun­nan ky­se­ly­tun­neil­la. Yk­si sään­nöl­li­ses­ti pul­pah­ta­va väi­te on, et­tä hal­li­tus omil­la te­oil­laan li­sää suo­ma­lais­ten tu­lo­e­ro­ja ja eri­ar­vois­taa suo­ma­lai­sia.

Op­po­si­tio käyt­tää sir­pa­le­tie­toa to­dis­taak­seen hal­li­tuk­sen epä­on­nis­tu­mi­sia ja tä­hän hal­li­tuk­sen mi­nis­te­ri vas­taa ker­to­mal­la la­ve­as­ti hal­li­tuk­sen hy­vis­tä te­ois­ta. To­tuut­ta ei ole kuu­li­jan help­po löy­tää, sil­lä tie­toa löy­tyy puo­les­ta ja vas­taan.

SIipilän hal­li­tus omas­sa oh­jel­mas­saan on läh­te­nyt sii­tä, et­tä työl­li­syy­den vah­vis­ta­mi­nen on pa­ras kei­no tor­jua köy­hyyt­tä, eri­ar­voi­suut­ta ja syr­jäy­ty­mis­tä. Jo­tain on­nis­tu­mi­sis­ta ker­too se, et­tä työs­sä­käy­vien osuus työ­i­käi­sis­tä on ylit­tä­nyt 71 pro­sent­tia en­sim­mäis­tä ker­taa lä­hes 30 vuo­teen. Työ­paik­ka on edel­leen pa­ras kei­no syr­jäy­ty­mis­tä vas­taan.

Vaik­ka OECD:n ra­por­tin mu­kaan Suo­mes­sa on Eu­roo­pan uni­o­nin pie­nin köy­hyys­ris­ki ja tu­lo­e­rom­me ovat pie­net, sil­ti osa suo­ma­lai­sis­ta ei pysy mu­ka­na yh­teis­kun­nas­sa.

Yksi eri­tyis­toi­mia tar­vit­se­va ryh­mä ovat työt­tö­mät, joil­ta puut­tuu ko­ko­naan toi­sen as­teen tut­kin­to. Suo­mes­sa vail­la toi­sen as­teen tut­kin­toa on yli 600 000 työ­i­käis­tä. Tä­män ryh­män työl­li­syy­sas­te on vain 43%. Hei­dän koh­dal­laan ky­sees­sä ovat niin pit­kä­kes­toi­set eri­ar­vois­tu­misp­ro­ses­sit, et­tä vai­ku­tus on syn­ty­nyt mo­nien hal­li­tus­ten ai­ka­na.

Ra­pi­at vuo­si sit­ten pää­mi­nis­te­ri aset­ti pro­fes­so­ri Juho Saa­ren ve­tä­mään työ­ryh­mää, jon­ka teh­tä­vä oli löy­tää kei­no­ja joil­la var­mis­te­taan kai­kil­le suo­ma­lai­sil­le edel­ly­tyk­set pär­jää­mi­sel­le ja osal­lis­tu­mi­sel­le yh­teis­kun­nas­sa. Sain edus­taa omaa ryh­mää­ni ti­lai­suu­des­sa, jos­sa ra­por­tin tu­lok­set esi­tel­tiin kan­sa­ne­dus­ta­jil­le.

RAaportista yh­teen­ve­to­na voi to­de­ta, et­tä jul­ki­sen val­lan vas­tuul­la ole­via toi­mia pi­tää uu­dis­taa, jot­ta kan­sa­lai­nen ky­ke­ni­si omaan vas­tuu­seen, aloit­teel­li­suu­teen ja riip­pu­mat­to­muu­teen. Tyy­ty­väi­se­nä voi to­de­ta, et­tä tä­mä­hän on al­ki­o­lai­sen aat­teen pe­rus­ta­na ole­vaa "it­sen­sä­aut­ta­mis­ky­vyn vah­vis­ta­mis­ta".

Nyt on ryh­dyt­tä­vä työ­hön Juho Saa­ren ra­por­tin lin­jaus­ten mu­kai­ses­ti. Osa eh­do­tuk­sis­ta on mit­ta­luo­kal­taan niin suu­ria, et­tä ne ovat hal­li­tu­soh­jel­ma­ky­sy­myk­siä, osa eh­do­tuk­sis­ta on jo me­neil­lään Si­pi­län hal­li­tuk­sen päät­tä­mi­nä ke­hit­tä­mis­toi­mi­na.

Kansainvälisessä ver­tai­lus­sa Suo­mi on ta­sai­sen tu­lon­ja­on maa ja vah­va hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­ta. Suo­mi on pääs­syt täl­lä hal­li­tus­kau­del­la jäl­leen kas­vun ural­le. Tu­le­vil­la pää­tök­sil­lä on huo­leh­dit­ta­va sii­tä, et­tä kaik­kein hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­vat pää­se­vät osal­li­sek­si täs­tä hy­väs­tä.

Suo­mi on mo­nil­la mit­ta­reil­la myös maa­il­man pa­ras maa asuk­kail­leen. Vii­mek­si Suo­mi ju­lis­tet­tiin maa­il­man on­nel­li­sim­mak­si maak­si YK:n jul­kai­se­mas­sa The World Hap­pi­ness Re­port –tut­ki­muk­ses­sa. Sa­moi­hin ai­koi­hin tuli tie­to, et­tä kuu­sa­mo­lai­set ovat Suo­men nel­jän­nek­si tyy­ty­väi­sim­mät.

Nämä kak­si vii­meis­tä mai­nit­se­maa­ni tie­to­tul­van tie­don­jy­väs­tä ovat mi­nul­le ar­vok­kai­ta, sil­lä ne tu­ke­vat mi­nun omaa kä­si­tys­tä­ni yh­teis­kun­nan ti­las­ta.

Julkaistu 3.4. Koillissanomat -lehdessä

Kommentoi kirjoitusta.

Suomessa on osaavat opettajat ja tasa-arvoiset mahdollisuudet

Keskiviikko 28.2.2018 klo 18:45

Arvoisa puhemies,

Peruskoulun tarina alkoi Lapista ja Koillismaalta seitsemänkymmentäluvun alkupuolella. Sain silloin mahdollisuuden ja oikeuden olla ensimmäisten peruskoulua käyneiden lasten joukossa neljänneltä luokalta alkaen. Parikymmentä vuotta myöhemmin palasin peruskouluun opettajana. Koulu oli erilainen kuin lapsuuteni koulu. Erilainen oli ympäröivä yhteiskuntakin. Koulu on elänyt mukana yhteiskunnan muutoksessa, mutta arvokkaimmat periaatteet ovat edelleen samat.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on yksi maailman tasa-arvoisimmista. Peruskoulu on onnistunut tasoittamaan eroja lasten lähtökohdissa. Koulujemme väliset erot ovat kansainvälisissä vertailuissa pieniä eikä meillä ole tasoryhmiä.

Lapsen tausta ei vaikuta siihen, millaista opetusta hän voi saada. Lapsille ja nuorille, joilla on vaikeuksia oppimisessa ja koulunkäynnissä, annetaan lisätukea.

Maailman parhaasta koulutuksesta ansaitsevat kiitoksen korkeakoulutetut opettajat, koulutuksen ja kasvatuksen ammattilaiset. Opettajat suhtautuvat tehtäväänsä sydämellään sitoutuen. He ovat innokkaita, innovatiivisia ja valmiita kehittämään itseään ja koulua sekä suomalaista koulutusjärjestelmää entistä paremmaksi ja ajassa eläväksi. Sen sijaan välikysymyksessä puhutaan ”väsyneistä opettajista, jotka yrittävät antaa laadukasta opetusta”. Minusta tämä on oppositiolta ikävä tulkinta maailman parhaista opettajistamme. 


Arvoisa puhemies,

Turvallisen ja tasa-arvoisen koulutuksen perusta luodaan opinpolun alussa. Olemme keskustassa nimenneet ensimmäiset opinvuodet, esiopetuksen ja kaksi ensimmäistä luokkaa, pienten lasten kouluksi. Siellä on varmistettava lapsen sosiaalisten taitojen, oppimisvalmiuksien ja tärkeiden aineiden, kuten matematiikan ja äidinkielen perusta. Riittävän osaamisen saavuttaminen tapahtuu yksilöllisessä tahdissa, joten luokalta toiselle siirtymisen ja lisätuen saannin pitää olla lapsen tarpeista lähtevää. Tarvittaessa pienten lasten koulu joustaa ajallisesti. Lapselle on annettava aikaa oppia.

Kodin ja koulun pitää olla vuorovaikutuksessa lasta tukien ja lapsen parhaaksi. Kun panostamme koulupolun ensimmäisiin vuosiin, lapsi saa parhaan lähtökohdan elinikäisen oppimisen polulle.

Lähikoulun on oltava aina paras koulu lapselle. Keskusta ei hyväksy koulujen eriytymistä. Peruskoulut, lukiot ja muut oppilaitokset eivät saa jakautua hyviin ja huonoihin. Merkkejä eriytymiskehityksestä on valitettavasti jo näkyvissä.

Eriytymistä on keskustan mielestä estettävä esimerkiksi ohjaamalla lisärahoitusta niihin kouluihin, joiden alueilla on erityisiä haasteita kuten korkeaa työttömyyttä tai matala koulutustaso.

Tasa-arvon periaatteeseen kuuluu myös koulutuksen maksuttomuus. Olemme huolissamme toisen asteen opiskelijoiden kasvaneista opiskelukustannuksista. Jokaisella nuorella pitää olla mahdollisuus suorittaa toisen asteen tutkinto ja tukijärjestelmien on mahdollistettava tämä.

Arvoisa puhemies,

Keskusta on esittänyt korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelman laatimista. Korkeakoulutuksen tulee olla jatkossakin jokaisen nuoren saavutettavissa perhetaustasta, sukupuolesta tai asuinpaikasta riippumatta. Vain siten voimme pysyä jatkossakin maana, jossa koulutuksen periytymistä kyetään murtamaan ja jokainen ihminen voi hyödyntää osaamistaan ja taitojaan itsensä ja muiden hyväksi.

OECD:n mukaan Suomessa on pystytty puuttumaan matalan koulutustason periytyvyyteen.

Kansainvälisesti verrattuna suomalaisella nuorella on korkea todennäköisyys suorittaa korkeakoulututkinto, vaikka hänen vanhemmillaan sitä ei olisi. Harvassa kehittyneessä maassa pystytään samaan. Tästä hyvästä saavutuksesta on pidettävä jatkossakin kiinni. 

Arvoisa puhemies,

Me voimme olla ylpeitä koulutusjärjestelmästämme. Koulutuksen tasa-arvosta, saavutettavuudesta, maksuttomuudesta ja jokaisen mahdollisuudesta edetä opinnoissaan vaikka tohtoriksi saakka, on pidettävä kiinni. Oppimisen ja sivistymisen halua on pystyttävä toteuttamaan opinpolun alkupäästä lähtien koko elämän ajan. Meillä täällä Suomessa on tähän erinomaiset mahdollisuudet. Oppimisen ilosta Keskusta haluaa pitää kiinni myös tulevaisuudessa.

Keskustan eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro välikysymyskeskustelussa 28.2.2018

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ryhmäpuheenvuoro, välikysymys, koulutus,

Esimerkin voimalla liikkeelle

Tiistai 27.2.2018

Viime lauantai oli meille penkkiurheilijoille mieleenpainuva päivä. Olympialaisten toiseksi viimeisenä päivänä oli 50 kilometrin hiihto. Iivo Niskasen sai kultaa täysin ylivoimaisen hiihdon päätteeksi. 

Radiosta kuunnellen ei saanut aivan tolkkua siitä, mitä olympialadulla todella tapahtui, mutta kultaa tuli ja kyyneleet silmiin nostattanut Porilaisten marssi. Kultamitali on upea saavutus. Edellinen suomalainen 50 kilometrin olympiavoittaja olikin lähes kuuden vuosikymmenen takaa. Iivo näytti maailmalle miten suomalainen osaa hiihtää. 

Samaisena lauantaina meidän ikioma idolimme Enni Rukajärvi tapasi fanejaan Rukan kylän lavalla olympialaisten pronssinen mitali kaulassaan. Tilaisuuden jälkeen moni lapsi sai kimmokkeen palata rinteeseen hiomaan omia taitojaan. 

Aivan samoin kävi hiihtokansalle. Some kertoi kuvin ja sanoin, että Iivon hiihdon innoittamana monet pikku-Iivot ja isommatkin ryntäsivät ladulle sivakoimaan kukin omalla tyylillään. 

Viime viikolla uutisoitiin, että suurimpien kaupunkien lapset ovat kömpelömpiä kuin maakunnissa kasvaneet. Pääkaupunkiseudun päiväkoti-ikäiset jäävät motorisissa taidoissa jälkeen Keski-Suomen ikätovereistaan. 

Tiedetään, että pääkaupunkiseudulla asuvat lapset harrastavat ja osallistuvat ohjattuun liikuntaan enemmän kuin ikätoverinsa muualla maassa. Ohjattu liikkuminen saattaa kuitenkin olla hyvin lajisidonnaista ja yksipuolista. Kun vertaillaan lasten liikkumista yhdessä perheen kanssa, on se metropolialueella vähäisempää kuin Keski-Suomessa.

Tutkijat ovat huomanneet pari erottavaa tekijää: pääkaupunkiseudun lapset eivät pääse liikkumaan metsään ja päiväkotien pihat ovat pieniä rajoittaen liikkumista. Näiden syiden lisäksi vanhemmat joutuvat turvallisuuden vuoksi rajoittamaan ja kieltämään lasten vapaa-ajan liikkumista. 

Onneksi meillä on tilaa liikkua ja metsääkin löytyy jokaisen koulun ja päiväkodin läheltä. Kaiholla muistelen Lapinväylän päiväkodin jokaviikkoista metsäpäivää. Siitä päivästä päiväkotilaisella oli paljon mukavaa kerrottavaa. Metsä on mitä mainioin motorisen harjoittelun paikka ja mitä parhain oppimisympäristö.

Sipilän hallituksen kärkihake Tunti liikuntaa koulupäivään on hyvä askel oikeaan suuntaaan, mutta tunti ei riitä lapsen liikuntatarpeeseen. Myös vapaa-ajalla pitää saada liikkua monipuolisesti.

Liikunnalla on terveyden lisäksi monia muita myönteisiä vaikutuksia. Tutkijat ovat raportoineet myönteisistä liikunnan vaikutuksista oppimiseen. Erityisesti muistissani on liikunnan yhteys parempiin matematiikan oppimistuloksiin. 

Liikunta vaikuttaa oppimiseen monen tekijän kautta. Se vaikuttaa myönteisesti lasten käyttäytymiseen, muistiin, joustavuuteen ja tarkkaavaisuuteen. Liikuntaharrastukset seuroissa tarjoavat mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja sosiaalisten taitojen oppimiseen. 

Toivon, että Ennin, Kristan ja Iivon esimerkit kantavat pitkälle lisäten lasten intoa liikkumiseen. Kun siihen lisänä on omien vanhempien antama liikunnallinen esimerkki, niin lasten liikunnallinen elämäntapa on totta.

Kolumni on julkaistu Koillissanomissa 27.2.2018

Kommentoi kirjoitusta.

Vapaaehtoinen kotiseutuvero käyttöön

Tiistai 16.1.2018 klo 13:00

Tulevaisuuden kunta -hankkeessa on laadittu ja tänään julkistettu selvitys kaksoiskuntalaisuudesta. Selvityksessä todetaan suomalaisten arjen monipaikkaistuminen ja tarve käyttää palveluja sekä osallistua ja vaikuttaa monella eri paikkakunnalla työn, perhesuhteiden ja vapaa-ajanasumisen vuoksi. 

Jatkossa on syytä puhua kaksoiskuntalaisuuden sijaan monipaikkaisuudesta. Monipaikkaisuus on otettava palveluja suunniteltaessa, lainsäädännön valmistelussa ja tulevaisuustyössä nykyistä paremmin huomioon.

Kuntien pitää hakea lisää elinvoimaa ja osallistaa kaikki kunnan alueen omakseen kokevat kunnassa oleskelevat ja palveluja käyttävät henkilöt kunnan toimintaan. E-kuntalaisuus voi olla yksi keino ottaa huomioon kunnan alueella oleskelevat muut kuin kunnan asukkaat.

Julkistettu selvitys sisältää mielenkiintoisen kotiseutuveroesimerkin Japanista. Japanissa on kymmenen vuotta toiminut ja koko ajan laajeneva kansalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen käytäntö, jossa kansalaiset voivat vapaaehtoisuuteen perustuen suunnata verotuksen kautta lahjoituksen itse osoittamalleen kunnalle asuinkuntansa ulkopuolelle. Vastineeksi lahjoittajat saavat vastineeksi palveluja kunnalta. Järjestelmä toimii verovähennysperiaatteen mukaisesti, kuten meillä kotitalousvähennys.

Kotiseutuvero on mainio ja helposti käyttöönotettava sosiaalinen innovaatio, jolla lisätään kansalaisten osallistumisen mahdollisuuksia yhteiskunnan ja alueiden kehitykseen. Tällä vapaehtoisella verolla Suomessakin voitaisiin lisätä harvaan asuttujen alueiden elinvoimaa. 

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »