Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perusteita ei pidä horjuttaa


Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustana on yleinen asevelvollisuus koko maan puolustaminen ja sotilaallinen liittoutumattomuus. Ratkaisu on osoittautunut hyvin toimivaksi ja myös muuttuvaan turvallisuusympäristöön hyvin sopivaksi. Siksi on syytä ihmetellä, miksi Kokoomuksen ja RKP:n nykyjohto puhuu jatkuvasti halustaan muuttaa tilannetta.

Yleinen asevelvollisuus on kustannustehokas vaihtoehto. Rahamme eivät mitenkään riittäisi koko maan puolustamiseen tarvittavan palkka-armeijan ylläpitämiseen. Tämän päivän uhkakuva on joutua hybridisota-termillä kuvattuun tilanteeseen, missä yhteiskunta joutuu sotilaallisen hyökkäyksen lisäksi erilaisten yhteiskuntaa lamauttavien toimien kohteeksi. Kun uhka kohdistuu koko yhteiskuntaan, on hyvä, että kansa laajan reservin muodossa on koulutettu torjumaan tällaisia uhkia. Yleiseen asevelvollisuuteen ja sen myötä laajaan reserviin perustuva järjestelmä onkin siten nykyaikaan hyvin sopiva ratkaisu. Yleinen asevelvollisuus luo myös perustan laajalle vapaaehtoiselle maanpuolustustyölle, mihin myös naiset osallistuvat täysipainoisesti.

Olisi sinisilmäistä kuvitella, että sotilaallinen liittoutuminen ei vaikuttaisi mitenkään puolustuspolitiikan kahteen muuhun peruspilariin. On päivänselvää, että Nato-jäsenyys veisi pohjan nyt laajasti yhteiskunnan eri piirien hyväksymältä yleiseltä asevelvollisuudelta. Yleinen asevelvollisuus voi säilyä toimivana ratkaisuna vain, jos sille on kansan laaja tuki. Koska Nato-jäsenyydenkin olosuhteissa Suomen puolustus riippuisi täysin omasta puolustuskyvystämme, on kaikki sellainen toiminta, joka vaarantaa nykyjärjestelmämme perusteita, vaarallista turvallisuudellemme.

Juha Korkeaoja
puolustusvaliokunnan puheenjohtaja 2007-2011
Keskustan ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan jäsen