Jussi Karjalaisen muistolle

Vieno Juhani Karjalaisen muistotilaisuus 23.11.2013

 

Hyvä saattoväki

Olemme nyt kerääntyneet muistelemaan Vieno Juhania, Heinon Jussia kuten me kaikki hänet tunnemme. Olen saanut tämän muistelutehtävän kunniatehtävänä perheeltä. Olen tehnyt tätä yhdessä Onerva-tätini kanssa Pekan ja Eilan avustamana.

Jussi on äitini eno, minulle hän on isoeno. Onerva muistaa Jussi-enon jo lapsuudestaan. Poikamiehenä ollessaan Jussi tapasi vierailla Helli-siskonsa luona Kurvisenvaarassa silloin kun tätini Onerva ja Eeva ja äitini Anja olivat pieniä tyttöjä.

Jussi syntyi maaliskuussa 1922 Heinossa, Kallioluomajärven rannalla. Isä oli Pielisjärveltä Kuusamoon muuttanut metsänvartija Antti Karjalainen ja äiti Anna Riitta Karjalainen, omaa sukuaan Hägg. Äitinsä puolelta Anna Riitta oli Törmäsiä.

Jussilla oli kuusi vanhempaa siskoa. Perhe oli asunut Puutteenkylässä Rantala-nimisessä talossa ja sieltä muuttanut syksyllä 1921 veneellä vesiteitä pitkin ja parin kannaksen yli Kallioluomajärven rantaan valtion omistamalle autiotilalle eräänlaiseen työsuhdeasuntoon. Antti-isä oli siirtynyt metsänvartijaksi Etelä-Kuusamon alueelle valtion metsämaille. Tila siirtyi Jussin omistukseen myöhemmin luullaksemme isojaon aikaan.

Jussi kävi nelivuotisen kansakoulun Soiviossa 12 kilometrin kinttupolun päässä. Isä kuljetti Jussin maanantaiaamuisin Soivioon ja nouti lauantaina koululaisensa viikonlopuksi kotiin.

Eräänä lauantaina Jussin tultua kotiin, Anna- äiti kyseli viikon kuulumisia, että mitä siellä koulussa tapahtui. Jussi kertoi, että koulussa kirjoitettiin aine. Anna- äiti kyseli aineen aihetta. Jussi kertoi aiheena olleen: ”Mitä isä tekee kotona”. Äiti edelleen uteli, että mitä sinä siihen kirjoitit. Jussi vastasi: ”Kirjoitin, että isä tekee kotona sitä mitä äiti käskee”. Tämä koululaisen ytimekäs aine huvitti koko perhettä. Ja juttua muistelivat isommat sisarukset mielellään.

Antti-isä oli suojeluskuntalainen, joten Jussi sai isältään hyvin isänmaallisen kasvatuksen. Urheilu oli nuoren miehen harrastuksena jo kouluaikoina. Erityisesti Antti-isä kannusti Jussia urheilemaan ja kilpailemaan. Kallioluomalaiset muistelevat, että Jussi oli järjestelemässä mielellään koululaisille kilpailuja nuorena miehenä.

Jussi joutui sodan sytyttyä rintamalle kuten kaikki muutkin nuoret miehet. Hän oli mukana Kiestingissä, Kangasvaaralla, Uhtuan länsipuolella, Karjalan kannaksella, Kyyrölässä ja Ihantalassa käydyissä taisteluissa. Hän toimi kiväärimiehenä ja kivääriryhmän johtajana. Hänet ylennettiin alikersantiksi 1943.  

Syyskuun 1.päivänä vuonna 1944 hän haavoittui Kilpaenjoella Ihantalassa oikeaan käsivarteen. Helli-sisaren perhe oli evakossa Haapavedellä. Onerva muistaa, että Jussi kävi tapaamassa sisaren perhettä sairaalassa oloaikanaan. Hänet kotiutettiin marraskuun viimeinen päivä Oulussa.

Sotilaspassista selvitimme, että vuonna 1968 hänet ylennettiin kersantiksi.

Jälleenrakennusaika sodan jälkeen oli hyvin vilkasta aikaa Kuusamossa, niin myös Kallioluomalla. Jussi oli mukana monessa kotikylän toiminnassa.  Hän on ollut maamiesseuran paikallisosaston puheenjohtajana ja urheiluharrastus vei hänet Kuusamon Erä-Veikkojen alaosaston puheenjohtajaksi.

Itse hän yleisurheili, juoksi, heitti keihästä ja työnsi kuulaa ja talvella hän hiihti. Kotipihalle oli raivattuna juoksurata ja oli kuularinki. Tämä juoksurata on vieläkin hahmotettavissa kotimetsässä. Jo nuorena hän kulki eri puolella Suomea kilpailemassa. Helsingin olympiastadionilla on hän Juossut mm Viljo Heinoa vastaan.

Jussi työskenteli Kuusamon rajavartiossa Ölkynvaaran vartiolla. Hän kuitenkin erosi palveluksesta, jotta saattoi lähteä katsomaan Jussille hyvin tärkeää tapahtumaa, Helsingin Olympialaisia vuonna 1952. Vapaata ei näet irronnut rajasta moisen humpuukin vuoksi.

Pudasjärvellä kilpahiihdoissa Jussi tapasi urheilevan puolisonsa Liisan. Vihkiminen suoritettiin 18.6.1954 ja häitä juhlittiin Juhannuksena Heinossa. Pariskunnalle syntyi kahdeksan lasta. Eero, Antti, Paavo, Sirkka-Liisa, Pekka, Seppo, Eila ja Anja. Sirkka-Liisa kuoli alle vuoden ikäisenä. Seppo kuoli koululaisena sokeritautiin Jussi-isän ollessa rakentamassa rajan takana Pääjärven kaupunkia. Paavo menehtyi aikuisiällä Helsingissä.

Metsätyöt ja maanviljelys antoivat perheelle toimeentuloa. Jussi oli hyvin kätevä käsistään. Hän rakensi monta rakennusta.

Hän harrasti kirjallisuutta ja oli aktiivinen Koillissanomiin kirjoittaja. Jussi on tallettanut paksun pinon lehtileikkeitä kirjoituksista, joita oli julkaistu paikallislehdessä. Paitsi omalla nimellään niin myös nimimerkeillä Shemeikka ja Jii Koo, mahdollisesti myös Väkänen ja Kiiski hän kirjoitti kantaaottavia kirjoituksia. Tavallisimmin hän käytti Shemeikka nimimerkkiä. Koillissanomissa julkaistiin myös Shemeikan kirjoittamia uutisia esim Pääjärveltä kulttuuritapahtumista.

Erityisesti Pääjärvellä työskentelyn aikoihin hän taisteli mielipidekirjoituksissaan ammattiyhdistysliikkeen poliittisuutta vastaan.  Taistelu johti siihen, että hän tuli erotetuksi ammattiyhdistysliikkeestä mielipiteensä vuoksi. Tämä kertoo siitä, että hän oli hyvin vahvasti periaatteen mies. Monessa talletetussa lehtileikkeessä käytiin keskustelua myös urheilusta. Väittelyaiheena oli esim. urheiluliikkeen politisoituminen.

Itse hän oli vannoutunut maalaisliittolainen. Jussi kävi säännöllisesti Maalaisliiton ja Keskustapuolueen kokouksissa. Jussi oli tekemässä Johannes Virolaisesta presidenttiehdokasta, vaikka vastaehdokas Ahti Karjalainen oli mahdollisesti samaa sukua. Vahvasti hän oli tekemässä työtä Pauli Saapungin saamiseksi eduskuntaan.

Hän oli aktiivinen myös Rintamamiesveteraanien toiminnassa ja oli Kuusamossa yhdistyksen sihteerinä.

1970- luvun lopulla perhe rakensi talon Tolpanniemeen vanhuuden varalle. Siellä hän asuikin viimeisiin kuukausiin saakka. Tolpanniemessä asuessaan hän oli kuusamolaisille tuttu näky kilpakävelyharrastuksensa vuoksi.

Kilpailuharrastus vei hänet kisoihin ympäri maailmaa. Kisamatkoilla tuli käytyä ainakin Ranskassa , Etelä-Afrikassa, Italiassa, Espanjassa, Unkarissa, Englannissa, Bulgariassa ja Itävallassa. Hän matkusteli muutenkin maailmalla. Kiinan muurillakin tuli matkoilla käveltyä.

Valitettavasti minulla ei ollut käytössä tarkkoja tietoja siitä miten Jussi menestyi eri kilpailuissa. Varmaa on että maailmanmestaruuksia on ainakin joukkuekilpailussa ja henkilökohtainen maailmanmestaruus vuonna 2006 maantiekävelyssä Itävallassa, palkintosijoja maailmanmestaruuskilpailuista on useampia, Euroopan mestaruus on tullut ainakin 3000m kävelyssä Espanjan San Sebastianissa. Suomen mestaruuksia eri lajeissa on tullut reppukaupalla.

Olisiko työskentely Venäjällä vaiko matkat ulkomailla antaneet Jussille kipinän kielenopiskeluun? Muutamina vuosina hän kulki kansalaisopiston venäjänkielen tunneilla ja samoihin aikoihin oli aktiivinen Suomi-Venäjä-seuralainen.

Kymmen vuotta sitten kuoli Liisa-puoliso. Elämä muuttui Tolpanniemen kodissa. Jussi jäi taloon kahdestaa Pekan kanssa. Harrastuksista tanssiminen tuli tärkeäksi. Kuusamon senioritanssijoiden alkuvuosista saakka hän oli mukana senioritansseissa.  Aktiivinen harrastaja kulki harjoituksissa monta kertaa viikossa ja esiintyi mielellään.

Kun Jussi vietti perheen ja ystävien kanssa 90-vuotisjuhlaansa, meneillään oli tuolloin harjoittelukausi Jyväskylän hallimestaruuskilpailuihin. Koillissanomien syntymäpäiväuutisen mukaan liukkaat kelit haittasivat harjoittelua.

Kilpailumatkalla Jussi putosi portaissa ja loukkaantui vakavasti. Hän kuitenkin toipui niin nopeasti, että jo toukokuun senioritanssitapahtumaan hän saattoi osallistua Pekan avustamana katsojana.

Viimeisen vuoden hän asui vuoroin kotona Tolpanniemessä ja vuoroin Katrin kodissa. Voimat alkoivat hiipua uusiutuvien keuhkokuumeiden seurauksena. Viimeiset 2 viikkoa hän vietti Tanelissa.

”On paikka jonne kaikki polut katoaa, on rauhan maa”

Jussi-eno on kulkenut viimeisen polkunsa ja saavuttanut rauhan maan.