NÄIN SUOMI NÄIN SUOMI MUUTTUU

Yhä useampi pistäytyy luonnossa päiväseltään

Luontoon lähdetään luottokortin kanssa, tarjolla on retkiä ja hemmottelupaketteja

Julkaistu: 15.10.2006 lehdessä osastolla Kotimaa

Sarjassa selvitetään, kuinka suomalaisten arki on muuttunut neljännesvuosisadan aikana. Muistammeko vielä millaista kotona, koulussa ja töissä oli vuonna 1981?

 

KUUSAMO. Upouusi kiipeilytorni seisoo keskellä Karhunkierrosta Kuusamon Juumassa. Kuuluisan vaellusreitin linjausta muutettiin hivenen, jotta kansallispuiston laidalle valmistuneen yksityisen opastuskeskuksen aktiviteetit mahtuisivat korkealle törmälle.

Näkymä avautuu Oulankajoelle.

 

Luonto on tuotteistettu elämyksiksi ja palveluiksi, mutta niin on muuttunut luonnossa kävijäkin 25 vuoden aikana. Karhunkierroksen kävijä voi nyt ottaa tuntumaa jää-, lumi- tai seinäkiipeilyyn, käydä 36 metriä pitkällä köysiradalla tai lähteä seikkailuradalle.

 

"Vielä 1980-luvulla saatoin tehdä yksin tai kavereiden kanssa pitempiä vaellusreissuja luontoon. Vuokatista vaelsin esimerkiksi UKK-reittä pohjoiseen. Ruoka ja kahvit lämmitettiin metsässä trangialla. Rahaa ei tarvittu", Kuusamon työvoimatoimiston johtaja Jouni Korhonen, 48, muistelee.

"Nyt pistäydyn vain päiväseltään luonnossa, sillä elämä on muuttunut kiireiseksi. Retkelle on mukava lähteä lämpimällä autolla ja poiketa retken jälkeen jossakin kahvilla tai syömässä", Korhonen sanoo rimpuillessaan neljän muun työvoimatoimiston työntekijän kanssa kiipeilytornissa.

Metsähallituksen laskuri näyttää, että 25 vuotta sitten Karhunkierroksella kirjattiin noin 15000 kävijää, ja viime vuoden luku oli 80000.

 

Silti enää vain murto-osa vaelsi koko 70 kilometrin mittaisen kierroksen. Se kestää liian pitkään, 3-7 päivää. Kaikki eivät patikoi edes 10-12 kilometrin pituista Pientä Karhunkierrosta, sillä reitin parhaille paikoille Juumaan ja Myllykosken liepeille pääsee mukavasti autolla.

"Toisaalta kiehtoisi tehdä edes yksi pitempi extreme-reissu, sillä varusteet ovat nykyisin huippuluokkaa", Korhonen pohtii.

"Seitsemisen vuotta sitten itävaltalainen rajalta rajalle hiihtoon osallistunut matkailija arvioi pyynnöstämme Kuusamon mittavaa latureitistöä. Kriittinen palaute tuli ainoastaan siitä, ettei reittien varrelta löytynyt kahviloita tai ruokapaikkoja. Silloin sitä ihmettelimme, mutta nyt emme", Nilonkankaan koulun rehtori Ulla Parviainen, sanoo. Hän istuu Kuusamon kaupunginvaltuustossa.

"Olen kotoisin Etelä-Kuusamosta syrjäkylältä, jossa luonnossa oltiin kokonaisvaltaisesti koko ajan. Olen huomannut muuttuneeni kaupunkilaiseksi. Luonnossa pistäydytään yleensä jonkin syyn vuoksi, kuten sauvakävelemässä ja marjassa tai ostetaan jokin palvelu, kuten koskenlasku kumiveneellä", Parviainen kertoo.

Kiipeilytornia ja sen oheispalveluja markkinoidaan koti- ja ulkomaalaisille matkailijoille.

 

"Täältä saa gurmeetasoista ruokaa, sillä etenkin saksalaisille on tärkeää, että luontokokemuksen jälkeen tarjotaan kunnon illallinen", Basecampin omistaja Keijo Ronkainen kehuu.

"Kunnioitamme ympäröivää luontoa, joten täällä ei ajeta moottorikelkalla tai mönkijällä eikä puhuta kännykkään. Ihmiset majoittuvat huoneissa, joissa ei ole televisiota", Ronkainen sanoo.

Luonnossa pistäytymisen jälkeen voi helliä itseään porealtaassa.

"Ihmisten suhde luontoon on muuttunut. Oulangan kansallispuiston alueella liikkuminen on edelleenkin ilmaista, mutta huomattava osa ostaa erilaisia hemmottelupaketteja tai ohjattuja retkiä luontoon. Luontoon lähdetään nyt luottokortin kanssa päinvastoin kuin 1980-luvulla", erikoissuunnittelija Matti Tapaninen Metsähallituksesta sanoo.

"Raskaista rinkkaretkistä on siirrytty valmiille reiteille ja päiväreppuun", Suomen Ladun toiminnanjohtaja Tuomo Jantunen tiivistää.

 

"Siinä onkin haastetta, että pystymme tarjoamaan vaihtoehdon niille, jotka haluavat tehdä omin neuvoin pitkiä vaelluksia", Tapaninen lisää.

Metsähallitus onkin perustanut Vätsärin erämaahan vaativaan retkeilyyn tarkoitetun alueen. Muun muassa vaellusta helpottavia kämppiä on poltettu pois.