Koillissanomat kesäkuu 2007 

Ukkojen kalamatka

Koska oli viljasato hukkaan huvennut, päättivät seutulaiset uskoa etelän mattien ja hannesten ohjetta laittaa kaikki jauhot yhteen laariin. Jauhoja oli kuitenkin yhteensäkin niukanlaisesti, ja sen vuoksi oli lähdettävä hakemaan särvintä vesiltä.

 

Kerääntyivät siinä Itäkylän ukot rinkiin ja päättivät yksissä tuumin pukata oman kirkkoveneensä vesille, jotta alueen yhteistä katiskaa päästäisiin kokemaan.

 

Akatkin siihen rannalle juoksivat ja veneeseen pyrkivät.

 

-Ovat liian leveäperäisiä, teräväpäisiä ja osalla on liian vuolas puhetulva, joten ei ne tähän veneeseen sovi, totesi vanhin itäkyläläisistä ukoista.

 

Ja niin joutuivat akat jälleen rannalle jäämään.

 

Miettivät siinä ukot airoja keulapaikoille asetellessaan, jotta käydäkö yksin apajalla vai pidetäänkö edelleen kiinni kylien yhteisestä sopimuksesta. Olihan sovittu, että yhdessä katiskalle mennään, jotta kaikki kylät pääsevät yhtä aikaa yhteisen hyvän tasapuolisesti jakamaan.

 

Pitkän äimistelyn jälkeen päätettiin ensin hakea kyytiin Pohjoiskylän ukot, joista oli tunnetusti vähän vaivaa. Pohjoiskylän ukot lyöttäytyivät keskelle venettä melojensa kanssa.

 

-Eipä nuista melojista apua, jos ei liioin haittaakaan, totesi Itäkylän päänaatikka.

 

Pian päästiin Länsikylän ukkojen rantaan. Ukot hyppäsivät uhmakkaasti veneeseen ja asettuivat naamat kohti itäkyläläisiä. Selin eivät länsikylän soutajat tohtineet ruveta istumaan, sillä pitihän koko ajan nähdä mitä vilunkia toiset yrittävät.

 

Siinä sitten suuntaa kala-apajalle hakemaan. Itäkylän ukot soutivat, Länsikylän ukot soutivat ja Pohjoiskylän ukot keskellä venettä melalla veteen sohivat. Hikipäissään kiskoivat, kovasti soutivat ukot. Vene ei vaan liikkunut minnekään. Tasavahvoja kahden kylän soutajat olivat. Pohjoiskyläläiset saivat meloillaan sorkkiessaan veneen villisti pyörimään.

 

Rupesi siinä riuhtoessa jo hankainkin lännen ukoilla lonksamaan. Teräväpäisin huomasi veneen pohjalla pystyssä puutapin.

 

-Tuostapa saisi sopivan kepin suuvihtemaan lonksuvaa hankainta, tuumasi ukko.

 

Tiukassa oli, mutta irti lähti, kun ukko kaiken voimansa kiskomiseen latasi.

 

Akat siinä rannalla säikähtivät ja pystyyn säntäsivät.

 

-Voi, ruma henki! Nyt se otti tapin irti ja hukuttaa tuon kuusamolaisten ison venneen!

 

***

 

Toimittaja Petri Karjalainen oli juhannuksen aatonaaton alakerrassaan osuvasti kuvannut alueen yhteistyötä veneretkeen, jossa soudettiin, huovattiin ja melottiin. Toki kuusamolaiset ja taivalkoskiset molemmat soutavat, mutta ei aina samaan suuntaan.

 

Kohtuutonta oli kuitenkin verrata yhteistyötä sirkusnumeroon. Sirkustaide on, toisin kuin alueen kuntayhteistyö, tunnetusti päämäärätietoista, hyvin strukturoitua, esteettistä ja viihdyttävää. Sirkustaide on tänä päivänä arvostettu ja arvostuksensa kovalla työllä ansainnut taiteenala, jolla on paikka myös virallisessa koulutusjärjestelmässä.

 

Juhannuksena jälleen saimme seurata Kuusamossa Sirkus Finlandian esitystä. Huomiota kiinnitti se, että esityksiä oli tällä kertaa vain yksi. Tässäkin palvelutarjonnassa näkyy se, että alue tyhjenee ja kysyntä vähenee. Sirkuksen katsojamäärät sen myötä ovat laskussa.

 

Kuinkahan lähellä on vuosi, jolloin sirkuskin tulee Kuusamoon viimeisen kerran?