Koillissanomat maaliskuu 2006

Elääkö lapsesi epäterveellisesti?

Kouluaterioilla ja koululiikunnalla sekä terveystiedon aiheita käsiteltäessä on meillä koulussa mahdollisuus vaikuttaa lasten ja nuorten elämäntapoihin. Asennoituminen terveellisiin elämäntapoihin on juurtunut lapsiin kuitenkin jo ennen kouluikää.

 

Liian monet oppilaat syövät meillä kouluaterioilla määrällisesti hyvin vähän. Havaintoni mukaan, karkeasti yleistäen mitä isompia lapset ovat niin sen huonommin he syövät koululounaalla. Puolikas peruna, kastiketahra lautasessa ja vesilasi ovat säännöllisesti monen kuudesluokkalaisen pojan lounastarjottimella. Tytöt näyttäisivät syövän koulussa poikia terveellisemmin. Koulussa huono syöminen näkyy levottomuutena, väsymyksenä ja keskittymättömyytenä.

 

Kouluterveystutkimuksetkin osoittavat, että vain pieni osa oppilaista nauttii koko lounasaterian kaikkine osineen. Nuoret syövät vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä liian vähän. Tyttöjen ja poikien erot tässä asiassa ovat selkeät jo kouluiässä. Pojista vain vajaa neljännes ja tytöistäkin ainoastaan runsas kolmannes syö kasviksia tai marjoja ja hedelmiä päivittäin.

 

Koulussa liian monet lapset juovat lounaalla vettä. He eivät ole kotona oppineet juomaan maitoa ruuan kanssa. Syödäänkö kotona riittävästi muita maitovalmisteita, jotta kalsiumin saanti turvataan? Alakouluikäisenä lasten tulisi saada vahva luusto, jotta pystyisivät vähentämään luunmurtumien ja osteoporoosin riskiä myöhemmin elämässä.

 

Yksi syy kalsiumin riittämättömään saantiin on energiapitoisten virvoitusjuomien ja mehujen kulutus, koska ne syrjäyttävät maidon juontia. Vähärasvaisten maitovalmisteiden lisäksi kasvikset, hedelmät sekä sopiva määrä liikuntaa ovat tärkeitä luuston terveydelle.

 

Ruoka-ajoista ja ruoan terveellisyydestä huolehtiminen jää aikuisen tehtäväksi. Kotona ovat asiat karanneet käsistä, jos tiedusteluuni aamupalasta lapsi vastaa juoneensa kaksi lasia Coca-Colaa tai jättävänsä aamupalan kokonaan syömättä. Tai jos perhe ei koko viikonlopun aikana syö yhdessä lämmintä ateriaa. Vanhempien esimerkki perheen yhteisillä aterioilla vaikuttaa lapsen ruokatottumuksiin.

 

Myös liikunnan ja levon määrä lapsilla ja nuorilla on asiantuntijoiden mukaan liian vähäistä. Lapsen ja nuoren tulisi liikkua kaksi tuntia päivittäin. Tunnin treenit pari kertaa viikossa ei valitettavasti riitä, jos kaikki hyötyliikunta jää minimiin.

 

Liian monelle alakoululaisille päivän ainoa liikkuminen jää välituntiliikuntaan. Yläkouluissa ei liikuta edes sitä. Koulumatkat kuljetaan autolla. Iltaisin ulkoilun ja liikkumisen sijaan ajanvietteenä ovat tietokonepelit, videot ja "pleikkarit". Vastuu liikkumisesta on kodeilla, sillä koulussa liikuntaa on vain pari oppituntia viikossa, josta tehokkaan liikunnan osuus on yhteensä vain noin tunti.

 

Kun lapsi on liikkunut ja ulkoillut tarpeeksi, tavallinen ruoka maistuu yleensä hyvin. Jos limpparit, sipsit, raksut tai karamellit ovat vieneet suurimman nälän jo mennessään, oikea ruoka ei silloin maistu. Säännöllinen ateriarytmi helpottaa välttämään turhia välipaloja, jotka ovat haitaksi hampaille ja lihottavat helposti.

 

Lapsilla, jotka syövät erittäin huonosti koululounaalla näyttäisi olevan taipumusta lihavuuteen. Suomessa lasten lihavuus lisääntyy, mutta lihavuuden syynä on vain alle 10%:ssa tapauksista erityinen sairaus. Yleensä kyse on tavallisesta, kulutukseen nähden liiallisen kalorinsaannin aiheuttamasta lihavuudesta. Lapsi siis syö kouluajan ulkopuolella, mutta epäterveellisesti.

 

Kouluväellä, koulukaverit mukaan lukien, on mahdollisuus vaikuttaa terveellisiin elämäntapoihin. Onneksi oppilaista vielä löytyy myös erinomaisen hyviä esimerkkejä niin ruokailussa kuin liikunnassakin.

 

Koulu tekee parhaansa. Koulusta saadulla tiedolla ja tavoilla on kantavuutta vain jos kotona suhtaudutaan asioihin samansuuntaisesti.